Aika tarkalleen näinä päivinä minulla tulee tasan kuusi kuukautta täyteen uudessa (voiko sanoa enää uusi?) työpaikassani. Aika on kulunut mukavasti ja voin todeta viihtyväni työssä sekä muussakin elämässäni ihan mukavasti. Edelleen tulee tuttavapiirissä ihmisiä vastaan, joille saan vielä kertoa ilouutisen työpaikastani. Eniten ärsyttääkin se, että sitä on vaikea selittää, monelle kun sanelunpurku on täysin vieras toiminta. Toisaalta tällainen työskentelymuotokin on varsin uutta ja ihmeellistä. Ihmiset hämmentyvät, kun alan selittämään jotain erikoislääkäreistä, ulkoistamisesta ja konekirjoittamisesta etäyhteyden kautta - puhumattakaan siitä, että "etkös sinä ole kieliä opiskellut".
Pohtivaisuuteen taipuvainen ihminen kun olen, niin eihän tämä nyt pelkkää ilotulitusta ja ruusuilla tanssimista ole ollut tämä kevät. Edelleen lähes päivittäin tarkistan aarresaari.net-portaalin sekä myös työvoimatoimiston työpaikkailmoitukset - jos vaikka sattuisi jotain kivaa eteen. Ei ole sattunut. Ottaen huomioon tämänhetkisen käännösalan työllistävyyden ja koko Euroopan yleisenkin talous- ja työtilanteen olen kaikesta huolimatta oikeinkin tyytyväinen siihen, että olen töissä ja saan tehdä edes jotenkin mukavaa työtä. Tämä ei tietenkään estä minua haikailemasta omalle alalleni. Ehkä sitten joskus, kun aika on kypsä, jatkan käännösalalla entistä aktiivisempana. Tunnen itseni kuitenkin pohjimmiltani kääntäjäksi. Kielellähän teen töitä nytkin, mutta vieraan kielen tuoma ulottuvuus puuttuu elämästäni tällä hetkellä lähes kokonaan.
Vaikka en työssäni aktiivisesti vieraita kieliä tarvitsekaan, olen kuitenkin viihtynyt työssäni muista syistä johtuen. Kun tarkemmin ajattelee, saneluiden purkuhan on juuri sitä, mitä olen aina halunnut tehdä. Muistan jo teini-ikäisenä hullantuneeni tietokoneen näppäimistön naputtelusta. Olen aina pitänyt konekirjoittamisesta ja ollut siinä myös erittäin hyvä. Ehkä joskus olen ajatellut, että voi kun voisi vain istua koneella ja kirjoitella niitä näitä. Ja mikäs sen helpompaa, kun ei tarvitse edes itse keksiä kirjoitettavaa - se sanellaan minulle!
Koneella kirjoittaminen on kuin pelaamista: nappia painamalla saa aikaiseksi merkin ja useita nappeja painamalla kokonaisia lauseita. Mieleeni muistuukin työkaverinani Disneylandissa ollut ja voimakkaan italialaisella aksentilla ranskaa murtanut R, joka kertoi viihtyvänsä vuoristoratamme valvomossa. Siinä missä minä kammoksuin valvomoa kaikkine nappeineen ja valvontaruutuineen, hän koki ikään kuin pelaavansa Playstanionia eikä siksi stressannut sitä yhtään.
Omassa työssänikään en oikeastaan edes ajattele, että nauhalla puhuvat äänet olisivat lääkäreitä tai että
potilaat olisivat oikeita ihmisiä jossain päin Suomea. Tätäkin voisi joku ihmissielu pelätä, jos sattuisi olemaan täydellisyyteen taipuvaista sorttia. Minä teen vain
työtäni eli naputtelen konetta, enkä välitä jos lyöntivirheitä hieman sattuu. Sitähän se ulkoistaminen teettää -
toisaalta pysynpähän puolueettomana ja keskityn vain yhteen asiaan, ja totta puhuen ulkoistettuna toimintona puretut sanelut ovat lähes poikkeuksetta laadukkaampaa jälkeä kuin sairaaloiden omien sihteerien purkamat (poikkeuksiakin on molemmin puolin).
Oikeastihan olemme siis suureksi avuksi lääkäreille ja muulle sairaalahenkilökunnalle, joilla ei ole aikaa (eikä välttämättä taitoakaan) tallettaa tekstejään asialliseen kirjalliseen muotoon. Pahimmillaan viivästynyt sanelunpurku saattaa hidastaa jopa potilaan hoitoon pääsyä tai vaikuttaa muutoin asioiden / tiedon kulkua. En ole sitä ihmistyyppiä, joka haluaa tehdä työtä "auttaakseen muita", mutta kyllähän merkityksellisen ja tärkeän työn tekeminen on aina kannustavaa.
Lääkäreistä ja muista saneluita tuottavista henkilöistä voi muuten sanoa aivan samaa kuin käännöksiä vaativista asiateksteistä ja niiden kirjoittajista. Käännös- ja tulkkausalalla yleinen vitsi garbage-in-garbage-out-menetelmästä pätee hyvin kyllä millä vain alalla, missä jonkun toisen tekemiä tekstejä joutuu joku toinen työstämään eteenpäin. On esimerkiksi vaikea (lähinnä ymmärtämiseen liittyvistä mutta myös eettisistä syistä johtuen) kääntää tekstiä, joka on jo lähtövaiheessa huonoa kieltä. Samoiten on hieman vaikeaa purkaa auki lääkärin sanelua, josta ei saa selvää tai se on esimerkiksi monimerkityksellistä puutteellisten välimerkkien takia. Mikäpä minä kääntäjänä tai konekirjoittajana olen arvaamaan, mitä alkuperäisen tekstin tuottaja on milläkin halunnut tarkoittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti