On tunnettu fakta, että psykylogiaa tai muuta vastaavaa ihmismieleen tai -kehoon liittyvää oppiainetta opiskelevat ajatuvat jossain vaiheessa tekemään diagnooseja itsestään. Yllättäen lääketieteen oppikirjassa kuvaillut oireet alkavat löytyä myös itsestä - juuri tämä ja tämä vaivahan minulla on, olisinkohan sittenkin sairas. Mitä enemmän on tekemisissä sairauksien ja tautien kanssa, sitä läheisimmiksi ja luonnollisemmiksi ne tulevat. Raja terveen ja sairaan välillä hämärtyy, eikä vähiten siksi, että sairauksien kirjo on valtava pienimmistä eroavaisuuksista aina isoihin elämää haittaaviin sairauksiin. Psykologian puolella tilanne on vielä värikkäämpi, sillä mielen sairaudet voivat puhjeta kirjaimellisesti pelkällä mielen voimalla. Kun luulee sairastavansa jotain, äkkiä keho alkaa myös tuottaa vastaavia oireita ja kehä onkin jo valmis.
Näin dramaattista elämäni lääkärien poliklinikkatekstien kanssa ei tietenkään ole, mutta kyllähän se toki ajatuksia herättää. Ihmiskeho on loppujen lopuksi ihan yhtä heikko kuin ihmismielikin. Ja pahintahan on tietenkin se, että asiaan ei voi useinkaan itse mitenkään vaikuttaa. Sanonta siitä, ettei vanhuus tule yksin, konkretisoituu hyvin ortopedian ja neurologian poliklinikalla päivittäin, kun ihmiskehot hajoavat yksi kerrallaan, luu ja hermo kerrallaan. Luonnollisen turmeltumisen lisäksi ihmisille sattuu vakaviakin tapaturmia päivittäin ja vielä kaiken päälle ihmiset joutuvat kärsimään muiden ihmisten väkivaltaisesta toiminnasta. Ihminen on toiselle susi eikä epäröi haavoittaa toistaan, kun sille päälle sattuu.
Omiin vammoihinkin kiinnittää nykyään ihan erilailla huomiota, kun päivät pitkät kirjoittelee samoista oireista muilla selkä- ja niskavammaisilla. Ero minun ja potilaiden välillä on kuitenkin se, että minä voin nuorena ja terveenä ihmisenä vielä pyrkiä ennalta ehkäisemään vakavampia vammoja. Liikuntaa alkaa tehdä mieli harrastaa ihan itsestään eikä vettä väkempi juuri maistu, kun tietää, mitä välinpitämättömyys omasta terveydestä voi pitkän päälle saada aikaan.
Joka tapauksessa olen oikein iloinen siitä, että pääsiäinen tuo mukavan pitkän vapaaviikonlopun! Aion levätä reilusti, liikkua ja syödä hyvin. Ja välttää liikaa ajattelemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti