Äkkiarvaamalta työni voisi vaikuttaa melko yksitoikkoiselta, mutta pienen pohdinnan jälkeen hoksasin, mikä kymmenien saneluiden purkamisessa päivittäinen vetää päivä toisensa jälkeen puoleensa. Kun oikein ajattelee, toistomaisilta vaikuttavien sanojen ja lauselitanioiden taustalla kuvataan elävää ihmistä ja hänen tarinaansa juuri kyseisellä hetkellä, kun potilas on käynyt lääkärin vastaanotolla (tai usein myös jättänyt käymättä ilmoittamatta).
Potilaiden nimet eivät jää ohikiitävän hetkenkään verran mieleeni, mutta jo työn helpottamiseksi (lääkäreiden aivoitusten arvaamiseksi ja ymmärtämiseksi) on hyvä hieman kasata tarinaa käyntitekstin takana. Teksti alkaa elää omaa elämäänsä, kun laskee yhteen 1 + 1. Tarinoiden takaa löytyy ennalta-arvattavia syy-yhteyksiä. Tuhahtelen esimerkiksi mielessäni, kun uniapneatautia sairastava potilas onkin reilusti ylipainoinen ja voisi päästä taudistaan eroon pudottamalla painoa, mutta ei sitä pysty tekemään, koska huonosti nukuttujen öiden jälkeen olo on vetämätön. Sitten lääkäri aloittaa laitehoidon taudin hoitoon, potilaan olo paranee ja hän nukkuu taas paremmin. Tarina saa onnellisen lopun.
Hyvin lyhyen ajan sisään tulee usein hyvin samantyyppisiä tapauksia, joten sanelujen perusteella ajatuu helposti tekemään johtopäätöksiä myös keskivertosuomalaisesta. Ei liene yllätys, että tyypillinen potilas on vanha, usein liikalihava, alkoholia runsaasti käyttävä diabeetikko, mahdollisesti muistisairas ja aina jotain ruumiinosansa kipua valittava. Tämä on toki helppo todeta niiden poliklinikkatyyppien pohjalta, joita olen viime aikoina purkanut, ja muilla poliklinikoilla on tietenkin hieman erilaisia potilaita, mutta samat perusominaisuudet toistuvat läpi kaikkien potilastyyppien. Minkäs suomalaiset kansantaudeilleen voivat. Tai itseasiassa aika usein voivatkin!
Aloitin tänään jälleen uuden poliklinikan saneluiden purkamisen. Potilaiden vaivat eivät sinänsä muuttuneet mitenkään aiempiin alueisiini nähden, mutta tänäänortopedian puolella oli paljon nuoria miehiä, jotka ovat joko urheilua harrastaessaan tai koulun/työn puolesta teloneet tai murtaneet käsiään/jalkojaan. Eivät kaikki potilaat luonnollisestikaan aina ole samanlaisia, vaan tarinoita löytyy laidasta laitaan. Myös kokeneet lääkäritkin törmäävät tuon tuosta aiemmin tuntemattomiin ilmiöihin, mutta pyrkivät aina saamaan kullekin tarinalle onnellisen lopun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti