Suorittamisen riemua?

Juoksin puolimaratonin. Suoritusaika ei ollut tärkeä matkalle lähdettäessä, eikä siinä ole kehumista myöskään maaliin tulon jälkeen, joten jätän sen tässä nyt huomioimatta. Jos jatkaisin kyseistä harrastusta, niin tätä aikaa voisi pitää vertailukohtana ja pyrkiä parantamaan omaa suoritusta tulevissa kisatapahtumissa. Parantamiseen ei paljon tarvittaisi. Kyse on vain siitä, että haluanko enää jatkaa pitkien matkojen juoksemista ainakaan kelloa vastaan.

Urheilusuorituksena reilun 21 kilometrin juoksu ei onneksi ollut mitenkään erityisen raskas urakka, vaikken sitä aivan kokonaan saanut juostua (kävelin yhteensä ainakin kilometrin pari...). Pitää olla tyytyväinen, etten repinyt itseäni aivan rikki. Äärisuoritus ei koskaan ollut tavoitteenani, vaan kävelin varsinkin loppumatkasta fiiliksen mukaan ja aikaahan siinä paloi. Kävelystä ja näennäisen hitaasta etenemisestä huolimatta juoksin kuitenkin enemmän kuin koskaan aiemmin yhden päivän aikana. Nautin kauniista aurinkoisesta kevätpäivästä. Niin sanottu tankkaaminen ja nesteytys onnistuivat hyvin sekä kisaa edeltävästi että kisapäivänä, ja lihakset ja muu kroppa kestivät hyvin keskiviikon sulkapallosta huolimatta. Juoksukunto oli siis kohdillaan ja kisa onnistui kohdaltani lähes erinomaisesti. Rakkuloista ei tullut aivan järkyttävän pahoja, kiitos rakkolaastareiden. Jonkinasteinen rasitusvamma oikeassa jalkapohjassa kuitenkin on päässyt syntymään, sillä en varmaankaan muutamaan päivään pysty nyt varaamaan oikealle jalalle. Aivan uusi kipukohta ja -tyyppi minulle. Ehkäpä se menee pian ohi.

Nyt kun tämäkin tavoite on saavutettu, niin voi ruveta miettimään tulevaa. Juoksemisesta en luovu, kun olen siihen vihdoin päässyt sisään. Se on ihan hauskaa puuhaa - mutta kaikella rajansa. Puolimaraton oli tässä vaiheessa elämääni ja tällä kunto- ja juoksutasolla ehkä aavistuksen liian pitkä matka. En nauttinut sen suorittamisesta oikeastaan missään vaiheessa matkaa varmaankin osittain siksi, että muut olivat niin paljon nopeampia ja jouduin kuitenkin juoksentelemaan suurimman osan ajasta ilman seuraa. Eipä sillä, enhän edes pidä seurassa juoksemisesta. Juoksutapahtumien hehku kuitenkin perustuu pitkälti joukkohegemoniaan. Minä tallustin hännänhuippuna muiden muutaman löntystäjän kanssa antaen tilaa kierroksella ohittaville kokopitkän maratonin juoksijoille.

Tämäntyyppisessä urheilumuodossa ja varsinkin kuntourheilijoiden keskuudessa tärkeintä on tietenkin se oma tekeminen. Pistää kuitenkin miettimään, että tarvitseeko sitä omaa tekemistä mennä esittelemään muille ja veren maku suussa? Jos henkilökohtaisena tavoitteena on juosta vaikkapa nyt tuo puolimaraton, voihan sen tehdä ihan yksinkin sitten kun kunto, fiilis ja sää sattuvat osumaan yksiin. Niin hauskaa kuin uusien kokemuksien kerääminen onkin, niin taidan jättää tuon juoksutapahtumien harrastamisen tästä lähin muille. Tai ehkä joku lyhyempi matka joskus...