Aikakausien rajamailla

Niin käytetty kuin tämä sanonta onkin, niin elän nyt yhden aikakauden loppua ja samalla uuden alkua. Ihan kuin olisin ollut vastaavanlaisessa tilanteessa ennenkin. Tällä kertaa muutosta vain on tapahtumassa kahdella eri rintamalla, jotka vertautuvat aika hyvin toisiinsa. Muutos ei itsessään koskaan ole huono tai hyvä asia, se vain tapahtuu ja minä itse päätän, miten tapahtumiin suhtaudun. On ehkä moraalisesti tai eettisesti väärin kohdella muita ihmisiä miten sattuu, mutta vääryyden tekeminen ei välttämättä ole suoraan huono asia. Voi olla jopa tervettä välillä ravistella järjestelmiä ja puistella pölyjä kalkkeutuneiden käytänteiden päältä. Samalla saa tilaisuuden miettiä omaa elämäänsä isommalla mittakaavalla ja joutuu ikään kuin pakotetuksi ottamaan isojakin askelia tuntemattomaan.

Vaikkei työsuhteeni entiseen työnantajaani ole minun osaltani loppumassa vielä mihinkään, muutos on kuitenkin huomattava. Ensi viikosta alkaen työpaikalla ei minun lisäkseni pyöri enää kuin pari vanhaa kollegaa, enkä minäkään enää kuin pari päivää viikossa. Kuukauden päästä tutut naamat vähenevät entisestään, kun irtisanomisaika päättyy. Lisäksi työtehtävät kaventuvat yhteen yksikköön: siinä voi paikoin olla jopa päivystysluonteista työnkuvaa ja silloin työpaikalla aikaa pitää kuluttaa vaihtoehtoisilla tavoilla. Ehkä alan taas lukea kirjoja tai pistän pystyyn sivutoimisen sukankudontabisneksen. Mutta pääasia, että tuntipalkka juoksee. Saa nähdä, miten kauan.

Sovimme uuden työnantajan kanssa, että alkuunsa teen töitä toimistolla (joka sattumoisin sattuu sijaitsemaan nykyisen työpaikkani viereisen oven takana). Koska joudun siellä kykkimään näillä näkymin vain yksikseni, siirryn minäkin kollegoideni tapaan varmasti jossain vaiheessa tekemään töitä etätyönä. Jos joutuu tekemään töitä yksin, niin kai sen tekee mieluummin itselleen mieluisassa ympäristössä ja omilla ehdoilla?

Rahavirta haarautuu mutta toivon mukaan myös levenee hieman. Miksi tehdä töitä vain yhdelle työnantajalle, kun mahdollisuuksia on niin monia! En pelkää tulevaa ja uskallan luottaa myös tuon toisen huolenaiheena olevan rintaman selviytyvän tässä kevään mittaan. Siinäkin tapahtunee tietynlaista hajaantumista mutta toivon mukaan myös parannusta.