Valoa yt-tunnelin päässä

Muutaman viikon kestänyt yt-tilanne on nyt päättynyt ja tulevat työkuviot alkavat selkiintyä - tai sitten ne monimutkaistuvat entisestään. Näyttää nimittäin siltä, että olen helmikuusta lähtien kahdessa osa-aikaisessa työssä ja vielä sen päälle freelancer-kääntäjä. Näin se on vain leipä revittävä maailmalta pieninä palasina, mutta minulle se käy vallan hyvin, jos se vain veroteknisesti ja ajanhallinnallisesti on mahdollista.

Kaikenlaisia vaihtoehtoja on päässä pyöritelty, ja työkaverini ovat päätyneet jopa kikkailemaan työsopimuksilla. Entisellä työnantajalla oli tarjota töitä muissa toiminnoissa (operaattoriasiakaspalvelua), jotka eivät kuitenkaan umpihumanistia napanneet, mutta tyhjän päälle jääville nekin työt kelpaavat tässä markkinatilanteessa. Pidin kuitenkin pääni kylmänä enkä lähtenyt haalimaan mitä tahansa töitä. Menin virran mukana ja lopulta kävikin ilmi, että olen ainoana jäämässä entiselle työnantajalleni entisiin tehtäviin, tosin työtehtävien vähentyessä myös työn määrä on vähentymässä rajusti. Työsopimukseni jatkunee entisellään, sillä se on tähänkin asti sallinut osa-aikaisuuden eli 20-37,5 työtunnin tekemisen viikossa. Yt-neuvottelujen tulos oli se, että entisiä kollegojani poistuu työnantajan palveluksesta yhdeksän kappaletta ja viisi olisi jäämässä. Näistä viidestä pari on nyt myös repimässä työsopimuksensa, kun saivatkin töitä kilpailevalta firmalta.

Olisikin ollut sääli heittää jo parin vuoden aikana koottu huikea ammattitaito hyödyntämättä, ja yksi reipas kollegani olikin ottanut tarjouskilpailun voittaneeseen palveluntuottajaan suoraan yhteyttä ja tarjonnut ammattitaitoamme. Joukossa on voimaa ja uudella työnantajallamme ei yksinkertaisesti ole varaa jättää meitä palkkaamatta. Porukalla kävimme läpi haastattelukierroksen ja työsopimusehdotuksen ja saimmepa hilattua palkkaakin hieman tarjottua hintaa korkeammaksi.  Tänään sitten kirjoitamme työsopimukset ja helmikuussa voimme jatkaa töiden tekoa siitä, mihin tammikuun lopussa jäämme, eri työnantajalla, eri palkkaperustein.

Minä ja joukko kollegoitani teemme siis jatkossa samaa työtä kuin tähänkin asti mutta eri hinnoittelulla, joka on uudella työnantajalla merkkiperusteinen. Lisäksi siirrymme näillä näkymin etätyöskentelyyn. Merkkihinnoittelu on nopeasormiselle ja rahanhimoiselle konekirjoittajalle parempi ratkaisu, tosin sekään ei ole täysin ongelmaton. Minimipalkkaa ei ole: jos ei tee lainkaan töitä, ei saa palkkaakaan. Mutta juuri näinhän sen pitäisi kaikissa töissä olla! Työaika, sairauspäivät, lomien kertymiset ynnä muut muutenkin kiemuraiset työelämän pelisäännöt aiheuttavat kuitenkin hieman kysymyksiä, joihin ei välttämättä ole yksiselitteisiä vastauksia. Uskon kuitenkin, että uusi työnantaja ei ole yhtään sen katalampi kettu kuin nykyinenkään.