Ihmisellä on aina vain näennäinen valinnanvapaus. Mitättömältä vaikuttava ratkaisu voi johtaa odottamattomiin tilanteisiin, tapahtumankulkuihin tai vähintäänkin tunnemylläyksiin. Sitä yrittää suunnitella elämää, mutta todellisuudessa mitään ei voi määrätä ennalta.
Hyvistä valinnoista voi koitua myös murhetta viimeistään siinä vaiheessa, kun syystä tai toisesta eteen tulee uusi valinnanhetki. Luopumiseen päätyminen voi joskus olla hyvä ratkaisu, jos joutuu valitsemaan kahden hyvän väliltä. Mutta mikä sitten on aidosti hyväksi? Aivan mahdoton kysymys.
On kuitenkin muistettava, että tässä maallisessa maailmassa, jossa vain viivähdämme hetken, mikään ei ole ikuista. Siksi on jokseenkin lohdullista ajatella, että ei voi olla kovin väärin siirtyä asioissa eteenpäin, vaikka ne miten hyvältä hetken tuntuisivatkin. Ei ole oikeita ratkaisuja eikä oikeaa tapaa elää. Ei pidä pelätä epäonnistumista ja pään lyömistä seinään. On sitten vain lyötävä uudestaan, kunnes seinä tai pää antaa periksi.
Kun kaipaa muutosta, on painettava kytkintä ja laitettava isompaa vaihdetta silmään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti