Jotkut ihmiset elävät elämänsä täysin onnellisina tietämättöminä siitä, mitä reissaja kokee haaveillessaan matkakohteista, suunnitellessaan aikatauluja, varatessaan menolippuja ja majoituksia, selviytyessään uusissa ympyröissä ja ennen kaikkea palatessaan takaisin kotiin. Nuo jotkut ihmiset, joita minunkin elämänpiiriini on muutamia jostain syystä vuosien saatossa ilmaantunut, eivät ole juuri koskaan matkustelleet eivätkä koe siihen jatkossakaan minkäänlaista tarvetta. Itselläni sellainen tarve tuntuu olevan. Välillä se tarve tulee toviksi tyydytettyä, se on pitkiä aikoja hiljaa ja sitten - se jälleen herää. On vain keksittävä keino, aika ja paikka, sen täyttämiseen. Lähtisinkö tuolloin tuonne, entäs tuolloin tuonne? Tuohonkin väliin sopisi jokin pikkureissu! Ihan vain kotimaan matkakin kelpaisi! Parhaimmillani olen kuin äkkilähtöjä ja matkapaketteja tarjoava matkatoimistovirkailija, joka innostuu lähes kaikista ideoista. Sormeni on jo klikkaamassa puoli-ilmaista lentoa tai varaamassa kylpylälomaa viikonlopuksi...
"Mutta etkö juuri ollut reissussa?" kysyy hän, jonka haluaisin matkaseurakseni. Tyhmä kysymys! No totta kai, olinhan minä, mutta siitä on jo puoli vuotta ja se oli vain Berliinissä (joka on kuin toinen koti) ja se oli vain lyhyt viikonloppu ja silloin oli huono keli ja en oikein nähnyt mitään ja pitäisi päästä uuteen paikkaan ja juuri sinun kanssasi ja kun nyt olisi aikaa ja rahaa ja kun ja kun... Reissunaisen selitykset ovat moninaisia ja ne kaikki selitykset ovat minun mielestäni ihan yhtä hyviä syitä matkustaa. Yksikin syy on riittävä. Jollekulle, joka on tyytyväinen kotinurkkiin ja tuttuihin ympyröihin ja löytää jännityksensä kotoisemmista asioista, ne selitykset eivät kuitenkaan ehkä riitä irrottautumaan arjesta.
Matkailu on minulle juurikin keino irtautua arjesta. Myös silloinkin, kun tavallaan asuin ulkomailla, koin vain olevani
pitkällä reissulla, joka loppuisi kotiinpaluuseen ja "arkeen"
palaamiseen. Reissaamisen ei tarvitse olla jatkuvaa, koko ajan ei tarvitse olla mielessä jotain kohdetta, mutta välillä elämään kaipaa pieniä juhlahetkiä. Suurimman osan ajasta pidän kotona olemisesta, ihan tavallisesta arjesta, siitä että aamulla aloitan samat vanhat työt, illalla treenaan samalla tavalla kuin ennenkin, tiedän mitä ja missä syön ja menen ihmisten aikoihin nukkumaan omaan sänkyyn. Mutta kun tätä samaa rataa jatkuu kuukaudesta, ehkä vuosista toisiin, jokin pieni ääni sisälläni alkaa kuiskia, että mitä jos, entä jos lähdettäisiin, käytäisiin jossain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti