- Selkeys. Sanelemisen perusideana on sisällön välittäminen. Jos sanelusta ei saa selvää, viestikään ei välity oikeanlaisena. Tyylillä ja keinoilla ei ole niinkään väliä, kunhan sanelunpurun tuotoksena syntyy sellainen teksti, jollaisen sanelija itsekin olisi tuottanut. Aina sanelijan tarkoittama ajatus ei kuitenkaan välity, jos sanelussa on paljon epäselvyyksiä: puhe on epäselvää tai sanelutekniikka ei ole kunnossa. Paras tulos saavutetaan, kun sanelija pyrkii mahdollisimman luontevaan puheeseen. Suomen kielessä on syytä kiinnittää huomiota esimerkiksi lyhyiden ja pitkien vokaalien erotukseen.
- Sopiva tahti. Niin kuin kaikessa suullisessa viestinnässä, ymmärrettävyyden parantamiseksi kannattaa puhua mieluummin liian hitaasti kuin liian nopeasti. Näin mitään tärkeitä äänteitä ei jää uupumaan välistä. Tässäkin on kuitenkin tärkeämpää löytää oma luonnollinen rytmi: jos puhuja on osaa puhua nopeasti niin, että puheesta edelleen saa selvää, ei tietenkään kannata väkisin hidastaa. Luonnollinen rytmi on paras rytmi, sillä työhön uppoutuessa väkinäisen hitaan rytmin ylläpito kuitenkin unohtuu ja pahimmillaan puhe muuttuu poukkoilevaksi.
- Numerot. Sanoja voi aina päätellä muusta puheyhteydestä, mutta numerot ovat erittäin tärkeitä saada oikein juuri sellaisenaan. Ne on myös erittäin helppo sekoittaa toisiinsa, varsinkin mitä pidemmästä numerosarjasta kyse (itse en hahmota numeroita puhuttuna lähes ollenkaan). Numeroiden kohdalla kannattaakin hieman hidastaa tahtia. 11 vai 19 (ykstoista / yhekstoista) ? 4 vai roomalaisittain IV?
- Vieraskieliset, vieraat sanat. Puhujalle itselleen jokapäiväiset tutut sanat eivät välttämättä ole tuttuja puhetta kuuntelevalle. Tämä koskee myös eri murrealueille tyypillisiä sanoja mutta ennen kaikkea ammattisanastoa, vieraskielisiä sanoja sekä erisnimiä. Jos puhuja haluaa jonkin tietyn sanan kirjoitettavan juuri haluamallaan tavalla, hyvä keino on tavuttaa sana kirjain kirjaimelta. Yleensä ammattitaitoinen konekirjoittaja kuitenkin osaa kirjoittaa vieraatkin sanat (internet auttaa, sieltä löytyvät myös henkilöiden nimet), kunhan vain pääsee hieman perille siitä, mitä kirjaimia sanaan mahdollisesti kuuluu. Jo hienoinen hidastaminen puhenopeudessa auttaa. Tavuttaessakin on kuitenkin syytä muistaa, että jotkut kirjaimet kuulostavat hyvin samanlaisilta: esimerkiksi N ja M, B ja V, B ja P. Tavutuskin pitäisi tehdä siis rauhalliseen tahtiin ja huolellisesti!
- Säännönmukaisuus. Jos päättää tavuttaa sanoja, kannattaa tavuttamisessa olla yhdenmukainen; saman sanan tavuttaminen kerran samassa sanelussa kuitenkin riittää. Myös numerot, vieraat sanat ym. erikoisemmat jutut tulisi lausua aina samalla tavalla ("yks" vs. "yksi", "systa" vs. "kysta"). Sama pätee lyhenteisiin ("eegee" vs. "ee ee gee") . Näin sanelunpurkaja oppii tunnistamaan ja muistamaan sanelijan puheen erityispiirteet eikä joudu joka kertaa uudelleen pohtimaan samojen sanojen kohdalla.
- Paperista luku. Varsinkin juuri numeroiden kohdalla tulisi muistaa, että kirjoittajalla ei välttämättä ole samoja dokumentteja
- Ulkoisten tekijöiden poissulkeminen. Taustahäly pois, purkka pois, puhelin äänettömälle, kynä/hiiri pois kädestä. Hiljaisella oleva radiomusiikkikin voi häiritä puheen ymmärtämistä tai ainakin se häiritsee keskittymistä. Sanelulaite pitäisi muistaa sulkea siksi aikaa, kun touhuaa muuta, sillä sanelunpurkaja ei halua eikä saakaan kuulla esimerkiksi potilaan kanssa taustalla käytävää keskusteltua.
- Oikeakielisyys. Kuten aiemmassa päivityksessä olen todennut, sanelujen oikeakielisyys on melko laaja käsite, mutta on väistämätöntä, että se vaikuttaa myös ymmärrettävyyteen. Siispä ainakin rektiot oikein: ovatko sanat monikossa vai yksikössä ja missä sijamuodossa.
- Korjaaminen. Sen sijaan, että sanelisi: "potilaalla korkeaan verenpaineeseen lääkityksenä XX... verensokeriin lääkityksenä YY...", voit sanoa ihan kokonaisin lausein, mitä haluat puheestasi korjata, esim. "potilaalla korkeaan verenpaineeseen lääkityksenä XX... korjaan potilaalla korkeaan verensokeriin lääkityksenä YY..." , sillä tässä ensimmäisessä purkaja ei voi tietää, ovatko lääkitykset luettelona vai haluatko poistaa edellä sanottua? Kirjoittajalle ei myöskään ole vaivalloista lisätä lauseita tai sanoja jo kaukana takana oleviin edellisiin kappaleisiin, kunhan vain itse tiedät, mihin ne haluat sijoittaa: "Lisäisitkö vielä ensimmäiseen kappaleeseen esitiedot-kohtaan viimeiseksi lauseeksi, että ...". Jos "kompastuu" yksittäisessä sanassa, sanaa ei kannata runnoa läpi äänne kerrallaan, vaan toistaa koko sana alusta alkaen.
- Sanelutekniikka. Hyväkin puhe voi puuroutua, jos puhut liian lähellä tai liian kaukana mikkiä. On erittäin raskasta kuunnella myös mikkiin huutamista, voit puhua aivan normaalilla puheäänellä. Vahinkoja tietenkin sattuu, mutta muistathan laittaa nauhoituksen myös pois päältä sitten, kun sanelu loppuu - purkajaparka joutuu muuten kuuntelemaan koko tyhjän nauhan loppuun varmistaakseen, ettei sieltä enää tule mitään aiheellista. Kohteliasta on myös jotenkin ilmaista sanelun lopussa, että sanelu loppuu, sillä muutoin jää hieman sellainen olo, että jäiköhän jotain kesken? "Sanelu loppuu, kiitos" on lyhyt mutta erittäin toimiva lopetus.
Jos on epävarma puheen laadusta, voi aina toki kuunnella itse omaa puhetta ja päätellä siitä sitten, ymmärtäisikö sitä edes itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti