Tekstinalyysi V: Patologia

Monet työkaverini sanovat, ettei heistä koskaan olisi kliiniseen potilastyöhön, mutta patologina he voisivat kyllä työskennellä. Ymmärrän tämän ajatuksen hyvin. Patologihan ei varsinaisesti ole tekemisissä ihmisten kanssa, hän ei hoida potilaita henkilökohtaisesti. Patologi tutkii vain ihmisistä otettuja pieniä murusia tai sitten jo kuolleita tai koskaan syntymättä jääneitä ihmisiä. Hän voi myös tehdä töitä itselleen sopivana kellonaikana, vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu, sillä näytteiden kanssa ei tarvitse sopia vastaanottoaikaa.

Patologiassa on paljon jänniä piirteitä, jotka minua kieli-ihmisenä erityisesti kiinnostavat. Patologien sanelutkin ovat aivan erilaisia kuin tavallisten hoitotyötä tekevien lääkärien. Patologien tekstit ovat ensinnäkin yleensä melko lyhyitä (ei 3 mm läpimittaisesta ihokoepalasta tai 7 cm pitkästä pernasta voi paljoa enempää ehkä kertoakaan), mutta tokihan koko ruumiin kaikkien elinten läpikäyminen voidaan selostaa myös pitkän kaavan mukaan.

Jännäksi (tai ehkä lähinnä haastavaksi) patologian saneluista tekevät näytteiden tutkimiseen käytettyjen värjäysmenetelmien lyhenteet. Niitä riittää ja kuten aiemmin olen todennut, lyhenteiden saneleminen on oma taiteenlajinsa. Onneksi meillä on jonkinmoiset listat yleisimmistä värjäyslyhenteistä. Lisäksi patologian käytäntöihin näemmä jostain syystä kuuluu ilmoittaa diagnoosit englanniksi, kun tavallisen erikoissairaanhoidon puolella käytetään latinaa.

Merkittävin eroavaisuus tavallisiin saneluihin on se, että patologian tekstit ovat luonteeltaan vain toteavia, niissä käytetään siis hyvin paljon ns. ekstentiaalilauseita. Patologin tehtävä ei ole selostaa potilaan tautihistoriaa eikä varsinkaan antaa jatkohoito-ohjeita. Joskus hän voi toki hieman spekuloida, mistä taudista on kyse. Mutta koska konteksti on hyvin rajallinen (pieni näytepala), hän vain toteaa, mitä näkee: joko näytelasilla on jotain tai sitten ei ole. Tämä kylmän asiallinen suhtautuminen kuolettaviin tauteihin ja muihin näytteissä ilmeneviin vakaviin maligniteetteihin on minusta jotenkin hienoa. Potilaan hoidosta kun ovat vastuussa sitten ihan muut ihmiset kuin patologi.

Näytelausunnot koostuvat siis lyhyesti seuraavista osioista:
1. Identioifinti: mitä tutkitaan, mistä ja miten näyte on leikattu, mihin näytelasiin mikäkin pala on valettu
2. Tutkimus: mitä mikroskoopilla tarkastultuna näkyy missäkin kohtaa
3. Analyysi: yhteenveto, diagnoosi ja mahdollinen radikaliteetti (millä tervekudosmarginaalilla esim. kasvain on leikattu)

Asioiden toteaminen ei ole kuitenkaan tylsää. Alla joitakin esimerkkejä, kuinka monella tapaa patologit keksivätkään ilmaista hyvin yksinkertaista asiaa. Hassuintahan tässä tietenkin on se, että näitä esimerkkimuotoiluja voi tulla lyhyessäkin tekstissä hyvin monipuolisesti. Miksipä käyttää aina samaa muotoa, kun tekstiin saa mukavasti elävyyttä pienillä sanankäänteillä. Erityisesti verbien kirjo on hyvin laaja.

Näytteessä on ....
Näytteessä todetaan....
Näytteessä nähdään...
... tulee esiin...
... on todettavissa
... tulee näkyville...
... havaitaan...
... löytyy...
Näytteessä esiintyy....
Näyte sisältää...
Näyte edustaa....
(Kasvainta / leikkeissä / näytteessä) tavataan...
(Löydös / kuva) sopii ... viittaa ...
(Marginaali / värjäys) ... jää (negatiiviseksi).
(Ei) Merkkiä....
... on vapaa ... (= ei ole) ("lamina propria on vapaa tulehdusmuutoksista eikä atrofiaa löydy")

Tavallisten ihonäytteiden, lihasnäytteiden, tähystystutkimusnäytteiden, selkäydinnestenäytteiden yms. lisäksi patologit tekevät siis myös ruumiinavauksia sekä tutkivat sikiöitä (joko luonnollisesti kuolleita tai abortoituja). Näistäkin laadittavat lausunnot ovat toki toteavaa sorttia, mutta niissä on tavallisiin näytteisiin verrattuna hieman erilainen rakenne. Ensinnäkin ruumiinavaukset ja aborttitutkimukset ovat aina kaksiosaisia ja niistä annetaan siis kaksi eri lausuntoa; ensin tehdään makroskooppinen eli karkeampi tutkimus koko ruumiista, sitten tehdään mikroskooppinen tutkimus tarkemmin eri elimistä. Sen lisäksi, että patologi vain toteaa, mitä elimiä ruumiissa on (joskus jotain voi puuttuakin) ja missä kunnossa ne ovat, ruumiinavausten tehtävänä on selvittää ruumiin kuolinsyy. Makroskooppisen tutkimuksen perusteella patologi voi antaa jo jonkinlaisen arvion ruumiin kuolinsyystä, mutta peruskuolinsyy ja välitön kuolinsyy määritellään tarkemmin mikroskooppisen tutkimuksen perusteella, kun ollaan selvillä kaikista ruumiista vaivanneista taudeista ja sairauksista. Sikiötutkimuksissa selvitetään yleensä myös lapsen sukupuoli sekä mahdolliset taudit ja tietenkin kuolinsyy.

Patologia on hyvin erikoistunut ala, ja näytteitä tuntuu riittävät ihan ylitöiksi asti. Tarkkaan en tiedä, mutta vaikuttaa siltä, että yksi patologi voi käydä päivän aikana läpi lähes satakunta eri näytettä. Kaikki näytteet eivät tietenkään voi aina olla yhtä jännittäviä ja uraauurtavia. Yksi hienoimmista saneluista, joka myös toistuu usein eikä sisällä mitään muuta tekstiä, kuuluu:

"Tämä on seborrooinen keratoosi."

Ihanan asiallista.