Eriskummallinen tunne, ripaus joulua mutta ripaus myös jotain hyvin
outoa. En ole ennen ollut täysiaikaisesti töissä joulun alla. Tuntuu,
että jotain on jäänyt puuttumaan, vaikka olenkin touhuillut
jouluaiheisia tekemisiä viime aikoina ehkä enemmän kuin
koskaan - puhumattakaan viime joulusta, jolloin en saanut valmistautua
jouluun juuri lainkaan, kun Luxemburgin vuokrakämpässä siihen ei ollut
tarvetta ja tulla tupsahdin vain suoraan joulun keskelle takaisin
Suomeen juuri aatonaattona.
Olen muun muassa leiponut kaksi kertaa pipareita, joista toisella kerralla syntyi komea piparkakkutalo,
askarrellut joulukortit ja muitakin koristeita,
ostellut lahjoja, paketoinut niitä, käynyt syömässä riisipuuroa
työyhteisön puurojuhlassa, viritellyt jouluvaloja, mietiskellyt
jouluruokia yms. Ehkä se on vain tämä työssä istuminen - täällä
joulua ei huomaa kuin pöydällä nököttävästä työnantajan tarjoamasta
suklaakalenterista. Oi voi, suklaata on kyllä tullut syötyä, mutta ei
mitä tahansa suklaata, vaan joko tummaa tai itse tehtyä raakasuklaata.
Säälläkin on paljon tekemistä joulutunnelman syntymisessä. Tänään
lunta on tupruttanut taas ihan kiitettävästi, mutta välillä syksyllä
näytti vielä aika pahalta. Tämä loppusyksy on ollut sään
kannalta harvinaisen ailahteleva ja nytkin on ollut viime viikot
aivan tajuttomat pääkallokelit, enkä muista, että koskaan olisi ollut
näin vaikeaa pysyä pyörällä pystyssä. Toisaalta en ole kotoa muuton
jälkeen joutunut ajamaan pyörällä näin pitkää matkaa päivittäin. Viime
syksynä jäi tämä talven tulo lähes kokonaan kokematta,
kun tulin Keski-Euroopan nollakelistä suoraan Pohjois-Karjalan
paukkupakkasiin ja vitivalkoisiin hankimaisemiin. Vaikkei syksy ehkä
olekaan lempivuodenaikojani, olen innolla seuraillut luonnon
valmistaumista talveen ja erilaisten sääilmiöiden kuten pakkasten
lisääntymistä.
Jostain kumman syystä en ole ollut edes yhtään niin väsynyt tänä
syksynä kuin mitä voisi kuvitella. Johtuisikohan se siitä, että työssä
käymisen takia elän nyt säännöllisempää elämää kuin aikoihin? Kun väsy
iskee työpäivän jälkeen aina samaan aikaan illasta,
tulee nukuttua aina sama määrä eikä väsymys pääse pahenemaan aivan
tolkuttomaksi. Viikonloppuisin aina korjaan hieman tilannetta.
Säännölliset liikuntaharrastukset pitävät myös huolta unen laadusta.
Lisäksi olen pitänyt aamuisin päällä kirkasvalolamppua aamupuuron
syönnin aikana, mikä on kuitenkin aivan liian vähäinen aika (ja lamppu
on oikeastaan aivan liian kaukana) vaikuttaakseen juurikaan
kaamosväsymykseen. Ehkä sillä on kuitenkin kuvitteellinen vaikutus.
Osaltaan myös työpaikalla oleva kiitettävän kirkas valaistus
on varmasti vaikuttamassa virkeyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti