Virheestäkö oppii

Joulukuussa meillä oli lyhyt keskustelutuokio esimiehen kanssa. Tarkoituksena oli hieman kartoittaa tämän vuoden työtilannetta ja suunnitelmia, eli että onko aikomuksenani tehdä miten paljon töitä tänä vuonna. Samalla sitten kuitenkin juteltiin myös muistakin töihin liittyvistä jutuista, sillä harvoinpa sitä pääsee kahden kesken esimiehen kanssa juttelemaan. Tämäkin esimies kun ollut meillä vastaavassa asemassa vasta alle vuoden, niin oli kiva päästä hieman keskustelemaan. Varsinaiset kehityskeskustelut ovat sitten kuitenkin erikseen.

Työmäärän lisäksi puhuimme muun muassa työn laadusta. Esimieskin kun on toki huomannut, että olen yksi tehokkaimmista työntekijöistä meillä, niin hän kysyi, että olenko tehnyt asian suhteen jotain erityistoimenpiteitä. Siis että olenko muuttanut työtapojani sen jälkeen, kun bonusmalli tuli käyttöön. En omasta mielestäni tee mitään eri tavalla kuin esimerkiksi vielä viime kesänä. Yksi nopeuteni syistä on varmasti se, että en juuri koskaan lue kirjoittamaani tekstiä enää jälkikäteen. Pomoihminen osasi kertoa, että jotkut taas ovat hyvinkin tarkkoja työnsä laadusta ja lukevat usein tekstinsä vielä kerran läpi ennen tallentamista. Minä en näe sitä tarpeelliseksi, sillä pyrin tekemään parhaani jo kirjoitusvaiheessa. Virheitä sattuu minullekin, ja kääntäjänä ja kokeneena tekstinkäsittelijänä tiedän, ettei omia virheitään aina näe kuitenkaan.

Joskus asiakkaankin suunnalta tulee noottia virheistä. Useimmiten huomautukset kuitenkin koskevat asetuksia tai muita yleisiä käytäntöjä, jotka ovat lähinnä väärinkäsityksistä ja ymmärryksen puutteesta johtuvia kuin varsinaisesti kieliopillisiin asioihin liittyviä. Minäkin olin vuoden mittaan saanut joitakin viestejä asiakkaan suunnalta (lääkärin nimi väärin, osasto väärin, väärä päivämäärä...). Esimieheni kysyikin minulta siitä, kuinka suhtaudun virheisiin ja kritiikkiin. Sanoin, että niiltä ei voi välttyä, vaikka kuinka yrittäisi. Eikä sen yrittäminen ole kulutetun vaivan ja ajan arvoista, kun tarkoitus on kuitenkin tehdä teksteistä lähinnä ymmärrettäviä ja asiansa ajavia eikä täydellisiä. Huolellisuutta voisi tietenkin aina olla enemmän, varsinkin noiden itsestään selvien juttujen kanssa kuten, että kirjoittaisi lääkärin nimen oikein (se kuitenkin lukee siinä yllä)...

Kirjoitin viime vuoden aikana oman kirjanpitoni mukaan yli 12 600 sanelua puhtaaksi. Totta kai siihen määrään mahtuu virheitä, ja usein ne huomaa vasta jälkikäteen. Suurin osa virheistä on tietenkin puhtaasti näppäilyvirheitä. Ei ole kyse siitä, ettenkö osaisi kirjoittaa jotain sanaa oikein, sormeni eivät vain aina pysy ajatusten mukana. Tai pysyvät, mutta eivät tee yhteistyötä keskenään ja painavat näppäimiä väärässä järjestyksessä. Kyllä pienet typotkin aina hävettävät, mutta olen oppinut jo sinuiksi sen kanssa. En kirjoita aina täydellisesti - ainakaan tuohon aikatauluun ja hintaan. Alla esimerkkejä typoista, jotka olen bongannut omista teksteistäni jälkikäteen:

Seläkmurtuma
säteielvät
käyynt
jäkeen (jälkeen)
Vuosis ttein

Kuten huomata saattaa, useimmiten haluamani sana sisältää kaikki tarvittavat kirjaimet, mutta ne vain tulevat väärässä järjestyksessä. Tämän huomaa helposti myös jo kirjoitusvaiheessa. Varsinkin tietyt kirjainyhdistelmät ja isot kirjaimet ovat joskus lähes mahdottomia kirjoittaa oikein, ellei oikein keskity ja hidasta. Nopeudella on hintansa. Joskus sitä joutuu kirjoittamaan saman sanan viisikin kertaa, ennen kuin se menee oikein. Tällaisia minulla usein toistuvia hankalia typoja ovat:

NYt
etninen (entinen)
terveyskesuksessa, terveyskseskus...
kuntousuksessa, kuntosuksessa, kuntosusuksesa...
avjaatoiminta
Statsu (Status)
lyhty (lyhyt)
verennielemistesti (vedennielemistesti!)
VAsen, VApina
REfleksit
kykyk
kviut (kivut)
aj (ja)
U* (UÄ = ultraääni)
kulututua (kuluttua)
serunnassa
edletävästi
deudenum (duodenum)