Sivut

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Konekirjoittajattaren virka-asu

Toimistotyössä luulisi pääsevän pukeutumaan siististi ja asiallisesti. Parasta siinä kuitenkin on se, että voi itse päättää vaatteistaan ja sillä tavoin joko sulautua joukkoon tai erottua edukseen. Perustalliaisiahan nämä ihmiset meillä täällä ovat, joten vähänkin siistimpi paita tai esimerkiksi korkokengät erottuvat jo kummasti joukosta. Töissä ulkonäköä tärkeämpää on kuitenkin mukavuus ja käytännöllisyys. Koko päivän paikallaan istuminen asettaa vaatetuksellekin tietynlaisia vaatimuksia. Vaikka kuinka tekisi kesällä mieli olla lyhyissä kesävaatteissa, ei se koneellisen ilmastoinnin tiloissa vain ole mahdollista.

Vaatteet voi muutoin valita sään ja mielialan mukaan, mutta sisätiloissa on aina  vähintäänkin oltava käytössä viltti tai hartiahuivi. Täällä me hurstit niskassa istua kökötämme kuin vanhat mummot. Joskus vedän hupparinkin hupun niskaan, ja jollain kaverilla on reikäsormikkaat sorminiveliä lämmittämään. Kesät talvet on jaloissa oltava villasukat, jotka ovat muuten terveellinen valinta myös jalkalihasten kannalta. Sisäkenkiäkin käytän työpaikalla, sillä varsinkin käytävien lattiat tuppaavat olemaan todella törkyisiä, mutta töitä tehdessä vedän jalkaan mieluiten villasukat. Senkin olen joutunut huomaamaan, että jalassa on oltava luistamattomasta materiaalista tehdyt housut, sillä tuolini viettää hieman eteenpäin.

Myös seuraaville asustevalinnoille on käytännön syynsä:

- ei rannekoruja tai rannekelloja (painavat rannetta kirjoittaessa)
- ei kaulakilluttimia (jännittävät jo valmiiksi rasittuneita niskoja)
- ei suuria korvakoruja (eivät mahdu kuulokkeiden alle)
- ei monimutkaisia hiuslaitteita (esim. otsahiusten pinnit saattavat painautua ikävästi kuulokkeiden alla aiheuttaen päänsärkyä)
- ei pitkiä kynsiä (rapisevat inhottavasti näppäimistöllä; onneksi kynnet voi sentään lakata iloisen väriseksi)
- meikkaaminenkin on oikeastaan aika turhaa, kun seurustelee vain tietokoneen kanssa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti