Mitä tapahtuu pikkujouluissa, jääköön pikkujouluihin

Olen ollut pikkujouluissa ennenkin, niin isoissa kuin pienissä, Suomessa ja ulkomailla, myös nykyisen työnantajani pikkujouluissa edellisvuonna. Silloin en niinkään välittänyt työporukan seurasta, vaan jatkoin iltaa oman ulkopuolisen kaverini seurassa. Tänä vuonna männäviikkoisten pikkujoulujen meininki oli kuitenkin ensimmäistä kertaa nimensä arvoista. Alan ymmärtää niitä uskomuksia ja kuulopuheita, joita pikkujouluihin liitetään, ja ennen kaikkea sitä, mistä ne kumpuavat.

Se tunnelma on jotain täysin käsittämätöntä. Kun laitetaan noin sata toisilleen vain etäisesti kasvoilta tuttua ihmistä samaan hämyiseen paikkaan joululaulujen soidessa, vatsat pullollaan kinkkua ja lisätään siihen vielä hieman vettä väkevämpää, ei voida välttyä tietyiltä tapahtumankuluilta. Mitä isompi porukka, ja ilmeisesti tätä tapahtuu pienemmissäkin piireissä, sitä varmemmin ainakin muutama ihminen päättää ottaa tilanteesta ja illasta ilon irti. Itsekin olen luonteeltani vähän tuohon kallistuvainen, joten ketään en lähde syyttelemään. Sille ei vain voi mitään, että siinä pönöttämisen vapautumisen, perjantai-illan juhlafiiliksen ja kaamosmasennuksen sekaisessa olotilassa vähäinenkin määrä hermomyrkkyä, joka myös alkoholina tunnetaan, paljastaa ihmisistä todellisen luonteen, niin hyvässä kuin pahassa. Enimmäkseen hyvässä.

Maanantaiaamuna suorastaan kutkutti vatsanpohjasta tulla takaisin töihin. Itse en kuitenkaan onneksi ole mokaillut eikä mitään tarvinnut hävetä, mutta oli mielenkiintoista olla kaiken tapahtuneen silminnäkijänä ja todistajana, osin jopa keskipisteenä ja kohteena. Olo oli työpaikalla jotenkin erilainen, ja vastaan tulleet naamat olivat jo suorastaan vanhoja tuttuja. Pikkujoulujen myötä minusta tuli ainakin hetkeksi paljon rennompi ja työpaikalla oli jälleen helppo olla ja hengittää. Pikkujoulujen jälkeinen viikko onkin mennyt todella nopeasti, eikä edes ulkona painava pimeys ole häirinnyt samalla tavalla. Ehkäpä elämä asettuu taas pölyn laskeuduttua takaisin samoihin uriin ja menneet kuopataan - ainakin ensi joulunalusjuhlaan asti.

Juhlista pois jääneet henkilöt kyselivät uteliaina pikkujoulujen sujumisesta, vaikka todellisuudessa eivät olisi voineet olla vähempää kiinnostuneita tulemaan itse paikalle. Joulu on arkea ihmeellisempää, mutta kyselijöille kerrottakoon vain, että ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.