Tasapainoista vuotta 2016

Loppuvuoden juhlasesonki on nyt taputeltu, ja voi kuinka huojentavaa on palata takaisin arkeen aikatauluttoman harhailun ja vajaiden työviikkojen sijaan. Takana on niin vuoden 2015 verovuosi kuin liikuntavuosi, joiden loppumista oli toki hyvä juhlistaa pienellä rauhoittumisella. Edellisiin vuosiin kun vertaa, niin kovana kestosuosikkini liikunnan saralla viime vuonna jatkoi juoksu, joskin kilometrit jäivät noin kolmanneksen edeltävästä puolimaraton-vuodesta. Myös pyöräilykilometrit olivat kutistuneet lähes puoleen aiemmasta. Suurimpana nousijana lajilistauksessa oli viime vuonna tietenkin frisbeegolf, joka kiilasi harrastuskerroillaan ensikertalaisena suoraan top 3:een. Ylivoimainen ykköslaji vuonna 2015 oli 74 treenikerrallaan kuitenkin thainyrkkeily. Nopeasti laskettunahan se tekee lähes 1.5 harjoituskertaa viikossa koko vuoden ajan. Totta puhuen, eihän lajista tullut pidettyä edes kunnon kesätaukoa.

Thainyrkkeilyvarusteet

Vielä pitää kuitenkin odottaa ensi viikkoon, ennen kuin urheilut jatkuvat jälleen entisellä painollaan thainyrkkeilykauden alkaessa. Vapaavuoroja on joululomankin aikana salilla näkynyt pyörivän kohtuullisessa määrin, mutta niihin en ole uskaltautunut. Uskoakseni on ihan tervettä pitää kunnolla muutaman viikon tauko, vaikka lajista miten tykkäisikin. Jaksaa sitten uudella innolla taas kevätkauden. Mutta ehkäpä menen huomenna vapaalle sparrivuorolle, hieman verestelemään kevätkuntoa. Vuoden alkuun sattuneet kirpeät pakkaset kun eivät oikein lenkkeilemäänkään kannusta (eilen kävin -16 asteessa vain pienen kipaisun).

Sain muutama viikko sitten pohtia thainyrkkeilyharrastustasi hieman ulkopuolisen silmin, kun keskustelu kampaajani kanssa kääntyi lempilajiini. Kerroin kuinka olin kyllästynyt siihen, että pitkä poninhäntä purkautui aina pystypainiotteessa temmeltäessä. Pyysin jälleen kerran siis leikattavan hiusmallin, joka sopisi hikiseen urheiluun, ja hiuksia lähtikin kaikkiaan varmaan parikymmentä senttiä, taakse jäi vain lyhyt parisenttinen niskatukka, eteen sentään sen verran että ponnarille yltää. Kerroin myös lajin olevan oivallista stressinpurkuun ja itsetunnon kohentamiseen.

Olen harrastanut thainyrkkeilyä nyt 1.5 vuotta. Parasta yleisantia thainyrkkeilyssä on ollut varmastikin tasapainon, ylävartalon lihasten ja hapenottokyvyn kehittyminen. Säännöllisen nyrkkeilysalilla touhuamisen ansiosta myös juoksu sujuu sutjakammin ja uima-altaassakin tunnen liikkuvani sulavammin. Pohkeissa on aivan eri lailla voimaa, samoin käsissä. En tiedä, mikä lajeista on parantanut kuntoani eniten, ehkä pikemminkin näyttää siltä, että lajini täydentävät toisiaan kauniisti. Kirjoitin reilu vuosi sitten siitä, kuinka juoksuharrastus on tuonut kaikenlaisia etuja elämääni - lähes identtisen tekstin voisin kirjoittaa nyt thainyrkkeilystä.

Lajissa itsessäänkin on vihdoin taas tapahtunut kehitystä seuran vaihdon myötä. Tekniikoita on hiottu, vanhoja välillä jo unohdettu ja jälleen muisteltu mieliin. Hienointa on kuitenkin se, että kevyt sparraaminen ei enää niin pelota, vaan tilalle on tullut rauhallisuutta, kunnioitusta muita harrastajia kohtaan ja itsevarmuutta. Jopa pelisilmä ja ymmärrys omaan ja vastustajan tekemiseen on kehittynyt. Eikä pidä myöskään unohtaa mukavien seuratovereiden merkitystä, sillä he taitavat tätä nykyä olla aika pitkälti ainoat lähipiirin ulkoiset ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä.