Viimeiset pari viikkoa on kotiseudullani saanut nauttia kireistä pakkaskeleistä. Koska olen huono relaamaan ja pysymään sisätiloissa päivästä toiseen, olen kävelyn ja luistelun lisäksi uskaltautunut juoksemaan ulos. Viime talven -12 asteen pakkasjuoksuennätys on ylitetty nyt jo useammalla asteella, kun kävin parikin kertaa lenkkeilemässä ensin -16 asteessa ja sitten -18 asteessa. Juoksun mieltää helposti kesälajiksi, mutta talvihan sinänsä vuodenaikana ei ole mikään syy jättää kovaakaan lenkkeilyä tauolle kuukausitolkulla. Niin kuin nyt menneenäkin syksynä nähtiin, perinteinen suomalainen talvi ei vaan ollut tullakseen ajallaan niin, että hiihtokautta sai ihan odottelemalla odottaa. Tauon pitäminen juoksusta ei tietenkään ole huono asia, jos niin haluaa tehdä, mutta koska hiihtämäänkään ei vielä kunnolla pääse, itse ainakin haluan juosta ympäri vuoden. Talvessa on pari epäilyksiä aiheuttavaa tekijää, jotka tekevät juoksemisesta haastavaa mutta eivät millään muotoa mahdotonta. Näitä kynnyksiä ovat pimeys, liukkaus ja tietenkin se pahin eli kylmyys.
Pimeys on loppupelissä varsinkin kaupunkiolosuhteissa pelkkä asennekysymys. Onko todellakin väliä, näkeekö treenatessa samalla kauniita aurinkoisia maisemia, vai riittääkö että näkee vain mihin astuu? Liikkumisen yhdistäminen auringonvalon piristävään vaikutukseen olisi ihanteellinen kombinaatio terveyden kannalta, mutta valitettavasti se näillä leveyspiireillä on talvikuukausina mahdollista vain muutaman tunnin ajan. Pimeys ei vaikuta juoksemiseen mitenkään, vaikka lenkille lähtö onkin silloin isomman kynnyksen takana. Itseasiassa pimeässä onkin erittäin helppo keskittyä juuri pelkkään juoksemiseen ympäristöstä ja omasta ulkonäöstä huolimatta. Pimeällä juoksemisessa on vain yksi oleellinen huomioitava asia: turvallisuus. Näe ja näy riittävästi.
- Jos lenkille lähtö ei onnistu valoisan aikaan, kannattaa odottaa kunnon pimeää. Iltahämärässä juokseminen väsyttää ja rasittaa silmiä, kun luonnonvalo ei enää riitä mutta katuvalotkaan eivät ole vielä kunnolla syttyneet.
- Pimeässä heijastimet ovat ehdottomat. Näkyyys on erityisen tärkeää, jos lenkki kulkee autoteiden varsilla ja suojateiden yli ja jos meinaa kuunnella samalla vielä musiikkia. Roikkuvat heijastimet eivät ehkä kävellessä niin haittaa, mutta kun vauhtia on enemmän, niiden killuminen ja kilkkaaminen voivat ärsyttää. Heijastinnauha käsivarressa/jalassa toimii, jos vain pysyy paikallaan. Itselläni hihanauha tuppaa valumaan hauikselta lenkin aikana ja sen jatkuva kiristely vie huomiota juoksemisesta. Huomio/heijastinliivi olisi varmasti näkyvin vaihtoehto, mutta itse koen sen jo hieman liioitteluksi kaupungissa - pimeät maaseutualueet ovat tietty asia erikseen. Paras vaihtoehto onkin ulkovaatteet, joissa on jo valmiiksi heijastavia yksityiskohtia. En ymmärrä, miksi ne usein vain ovat kovin pieniä. Jos heijastinnauhaa laitetaan, niin miksei sitä voisi olla ihan reilusti?
Liukkaus tuntuu olevan monien pelkona, kun he jättävät polkupyörän syksyn ensimmäisten aamupakkasten alkaessa talliin. Talvijuoksussa pätevät samat säännöt kuin talvipyöräilyssä: kunnon nastat alle ja/tai vauhtia vähemmän ja tilannetajua enemmän. Tasapainon säilyttäminen on liukkaalla essa oleellista ja se ei ole ihan yksinkertaista, jos luistelee loppuunkulutetuilla muovilenkkareilla. Pari noloa pyllähdystä ei terveluiselle juoksijalle ole yleensä mikään riski, mutta isompia vaivoja syntyy taatusti, jos joutuu varomaan jokaista askeltaan ja jännittämään lihaksiaan tarpeettomasti. Tärkeintä on säilyttää askeleen rentous ja sopiva mitta. Jos pitoa ei ole tarpeeksi, askel lyhenee ja samalla altistaa itsensä vakaville rasitusvammoille.
- Nastalenkkarit voivat olla kallis ostos, mutta ne ovat ennen kaikkea investointi omaan terveyteen ja turvallisuuteen. Järeätkään talvikävelykengät eivät välttämättä sovellu hyvin juoksemiseen, sillä ne eivät jousta juoksun vaatimalla tavalla tai ovat liian painavat. Talveen tarkoitetut juoksukengät ovat siksikin hyvä, että ne pitävät lunta ja kylmää hyvin toisin kuin tavalliset kesälenkkarit. Nastakenkiä ostaessaan kannattaa miettiä, pitääkö niiden olla sellaiset, että niillä voi kävellä sisälläkin esim. kaupassa. Omillani ei sisällä voi kävellä ilman lattian turmelemista tai liukastelua, mutta käytänkin niitä vain juoksulenkeillä. Kuivalla asvaltilla ne kuitenkin pitävät hyvin.
- Jos keli on huonompi kuin kesällä, on vain pakko hyväksyä se, ettei talvella voi juosta samaa lenkkiä yhtä lujaa kuin on kesällä tottunut. Varsinkaan mutkissa ja muilla epävakailla alustoilla ei voi luottaa edes nastoihin. Tämä ei ole mitenkään huono asia, sillä vauhdin ja sykkeen laskiessa lenkki vahvistaa paremmin elimistön peruskestävyyttä. Ainahan voi vähentää lenkin kokonaisnopeutta mutta tehdä väliin muutamia pitkiä spurtteja varmasti pitävillä suorilla tasaisen tahdin sijaan.
- Varsinkin ydintalven ulkopuolella eli myöhäissyksyllä ja keväällä keli voi vaihdella päivän ja jopa vuorokauden ajan mukaan. Tilannetajua voi hyödyntää niin lenkin ajankohdan suhteen kuin itse lenkillä. Harva arvaa, mutta lumi on itseasiassa yllättävän mukava alusta juosta - ainakin paljon parempi kuin jää. Jos tietää että päivällä tulossa iso lumimyrsky, kannattaa yrittää käydä lenkillä sen jälkeen, kun jäinen asvaltti on peittynyt kuivalla ja hyvin pitävällä lumella. Samoin joskus kannattaa odottaa, että vasta-auratut sliipatut kadut ehditään hiekoittaa kunnolla. Koska epätäydellisessä maailmassa ei ole täydellisesti hiekoitettuja teitä, joskus joku kohta saattaa jäädä liukkaaksi ja silloin on vain nöyrryttävä kävelemään. Edes nastalenkkarit eivät auta joka paikassa, sillä asvaltti saattaa paistaa kuivana vaikka suurin osa lenkistä olisikin umpijäässä. Silloinkin vaan hieman hidastetaan ja annetaan nastojen rahista jalkojen alla.
Kylmyys on pohjimmiltaan aistituntemus ja kehon viesti riskaabelista ilmanalasta, mutta se on helppo kiertää pukeutumisella. Vanha viisaus on, että ulos liikkumaan lähtiessä kun on hieman vilpoisa, niin on pukeutunut sopivasti. Juostessa tulee kuuma, oli ulkona pakkasta miten paljon tahansa. Valitettavasti sitä kuumuutta on 20 asteen pakkasessa vaikea saada leviämään kaikkiin kehonosiin. Juostessa liike on kovin monotonista, joten joskus on pysähdyttävä kävelemään, että veri pääsee virtaamaan myös varpaisiin. Erityisen alttiita kylmälle ovatkin kehon ääriosien lisäksi myös hengityselimet.
- Ennen ulos siirtymistä on syytä lämmitellä hyvin jo sisällä. Kehon avaaminen juoksulle on järkevää kesäkelilläkin mutta silloin se ei aina muistu mieleen. Talvella tekee mieli jo ulkovaatteet päälle laitettuaan mieli vielä hieman kyykkäillä ja pyöritellä jalkoja ja käsiä.
- Paksut toppavaatteet eivät yleensä ole kovin käytännöllisiä juoksuvaatteita. Liikkuminen niissä on hankalaa ja niissä tulee vain tukalan kuuma. Hiki tuppaa jäätymään kylmässä. Paras ylävartalolle on varmaankin aivan tavallinen tuulenpitävä ja vuorellinen tuulitakki. Kerrospukeutuminen on kova sana, varsinkin jalkoihin kannattaa pukea useampikin kerros housuja.
- Oikein kylmällä kelillä voi tarvittaessa pukea päähänsä kypärämyssyn tai tuubihuivin, jolla saa poskia ja leukaa peitettyä. Itse en voi peittää koko kasvoja sillä silloin en koe saavani tarpeeksi happea. Kasvojen ihon peittäminen kankaalla estää myös hengityksen huurustumisen iholle. Ripsien jäätymistä ei tarvitse säikähtää, ne on helppo sulattaa sormen pyyhkäisyllä.
- Itse koen kylmän ilman hengittämisen kaikkein haastavimmaksi talvijuoksussa. Sitä vastaan ei auta kuin liikkeen hidastaminen ja liiallisen hengästymisen välttäminen. Silloin ei joudu haukkomaan suuria määriä kylmää ilmaa keuhkoihinsa. Olen aina sanonut ulkomaalaisille ystävilleni, että ulkona on liian kylmä vasta sitten, kun hengittäminen nenän kautta ei enää onnistu.
- Joskus voi olla ihan hyvä vain lyhentää treenin pituutta, koska elimistö yksinkertaisesti rasittuu liikaa äärikylmyydessä. Vaihdan välillä pitkän juoksulenkin lyhyeen juoksuun ja teen lisäksi sen jälkeen punttitreenin sisällä. Erittäin kovalla pakkasella jo kävely on tarpeeksi raskasta. Kannattaa myös muistaa, että suomalaisilla on vahva taipumus tottua kylmään. Kun aluksi jo nollakeli iljettää, huomaa pian olevansa vallan tyytyväinen edes -15 asteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti