Euroura

Lyhyen kokemukseni perusteella olen oppinut, että menestyäkseen varmasti kääntäjänä Suomessa tulee kielivalikoimaan kuulua suomen parina englanti, ruotsi tai venäjä. Mieluummin tietenkin useampi. Yksikään näistä vieraista kielistä ei kuitenkaan varsinaisesti tällä hetkellä ole minun vahvuusaluettani.

Kouluaikoinani kielien valikoimiseen vaikutti kieltämättä myös ajatus kansainvälisestä urasta. Olihan Suomi juuri liittnyt EU:hun. Ranska ja saksa olivat ainakin vielä tuolloin vahvoja maailmankieliä, mitä ne toki vieläkin jossain määrin ovat. Lisäksi ne ovat olleet minulle valinnaiskieliä, jotka olen saanut täysin vapaaehtoisesti ottaa pakollisten oppiaineiden ja kielten lisäksi. Motivaatio niiden opiskelulle on ollut eri luokkaa kuin "kotimaisten" kielien opiskeluun. Pakolliset ruotsi ja englanti ovat vaikuttaneet minusta joko liian helpoilta tai arkipäiväisiltä, jotta voisin ottaa ne tosissani ammatillisesti, toisaalta ei välttämättä liene viisasta arvostella mahdollisia tulevia työvälineitään.

Alunperin olisin 11-vuotiaana halunnut aloittaa saksan sijaan ranskan opiskelun, mutta tuolloin kieliryhmää ei voitu perustaa liian vähäisen kiinnostuksen vuoksi. Aloitin siis ikään kuin vahingossa saksan lukemisen, mutta jo yläasteella huomasin pitäväni siitä enemmän kuin muista oppiaineista. Hetken aikaa ruotsi tuntui paljon helpommalta kuin saksa, toisaalta juuri sen takia en siitä koskaan erityisemmin kiinnostunut: ruotsi tuntui liiankin helpolta. Saksassa on haastetta. Englantiin muistan turhautuneeni jo ala-asteikäisenä, ruotsin tunnit olivat erityisen turhauttavia lukiossa.

Yläasteella en jaksanut aloittaa ranskaa heti rinnakkain ruotsin kanssa, joten ranskan aloittaminen jäi lopulta vasta lukioon. Siellä, vajaassa kahdessa ja puolessa vuodessa ehdin opiskelemaan kieltä juuri ja juuri tarpeeksi läpäistäkseni yliopistossa ranskan kielen sivuainekokeen. Saksan opiskeluoikeuden ja yliopistopaikan saaminen sen sijaan ei ollut temppu eikä mikään; Joensuuhun kun ei juuri ole kilpailua.

Nykymaailmaa ei oikein voi kuvitella enää ilman englantia työkielenä. Minäkin käytän sitä oikein mielelläni asioiden selvittämiseen ja yleiseen kommunikointiin. Onnekseni kieli on pysynyt rinnallani koko opiskelujeni ajan, vaikken ole sitä virallisesti enää lukion jälkeen opiskellut. Siksi sen käyttäminen virallisena työkielenä on minulle hieman isompi kynnys. Olen kuitenkin taipumassa englannin suhteen, vaikka mieluiten jättäisin senkin kääntämisen ennemmin niille, jotka sitä ihan oikeasti myös haluavat kääntää. Minulla on omat vahvat kieleni, ja haluan työllistyä niiden parissa. Euroopan parlamentin käännösharjoittelussa kuitenkaan tuskin täysin voin välttyä englannin kääntämiseltä. Ehkä ihan hyvä niin; eihän sitä tiedä mihin se minut vielä vie.