Luulisi että konekirjoitustaito olisi tärkein työkalu työssäni, mitä se tietenkin on, mutta eivät yhtään sen vähemmän oleellisia ole myös:
- oikean jalkaterän/nilkan toiminta (sanelua "ajetaan" polkimella)
- vikkelät sorminivelet
- toimiva kuulo
- keskittymiskyky
- lauseyhteyteen liittyvä arvaamisen taito
- lääketieteellinen asiantuntemus
- vieraiden kielten hallinta
Ilman näitä taitoja työskentelyni olisi erittäin hidasta. Näiden muutaman viikon aikana olen havainnut ajoittaista nilkan sekä sormien kipetymistä sekä keskittymisen herpaantumista - ja heti nämä vaikuttavat kirjoitusnopeuteen! Olen melko tyytyväinen siihen, että oikeastaan koko vartalon yhteistyö on edellytyksenä onnistuneeseen työpanokseen. Viesti välittyy korvieni, sormieni ja jopa jalkani kautta tietokoneen näytölle, ja kai siinä hieman aivojakin saa käyttää.
Hieman vaihtelua työhön tuovat vierasperäiset lääkärit, joiden aksentit ovat pääsääntöisesti hyvin ymmärrettävissä, mutta joilla lauseet eivät välttämättä muodosta järkeviä kokonaisuuksia. Ei sillä, että suomalaisillakaan lääkäreillä lauseet olisivat erityisen hyvin harkittuja, mitä vielä! Kun käsky on kirjoittaa, mitä lääkäri sanelee, ei siinä auta kuin pyöritellä päätään ja tuhahdella mielessään, kun on taas pilkku jäänyt tästäkin välistä huomoimatta tai että tämänkin asian saisi ilmaistua niin paljon selkeämmin. Sisäinen suomentaja / kielioppikorjaaja siinä vain nostaa päätään, mutta äkkiä se unohtuu, kun siirrytään eteenpäin ja muistetaan, ettei nyt olla korjaamassa tekstiä vaan vain välittämässä eri muotoon jo "valmista" tekstiä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti