Viikon päästä se alkaa

Nyt on jo hieman alkanut kuumottaa ajatus siitä, että vain vaivaisen 7 yön päästä joudun hyppäämään koneeseen ja sujauttamaan jälleen kerran kohti Keski-Eurooppaa. Lähdön kunniaksi järjestän huomenna pienimuotoiset läksiäiset, joista meinasi tulla hieman liiankin pienet, mutta nyt näyttäisi siltä, että sinne (tänne) on tulossa myös ihan ihmisiäkin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Pääsen leipomaankin oikein kunnolla. Viimeinen viikonloppu Suomessa menee siis juhlien.

Tiedän, että tulen kyllä toimeen myös vieraammissakin ympäristöissä, eikä Lux enää oikeastaan edes täysin ole sellainen minulle, niin silti lähtö jännittää. Kuin astuisi tyhjän päälle - ei tiedä millaisia tuntemuksia uusi ympäristö aiheuttaa. Eniten jännitystä nostattaa tietenkin tuleva majoitukseni. En ole vieläkään täysin varma, olenko tervetullut suoraan Rue Michel Gehrendille, vai joudunko kenties viettämään ensimmäisen yön hostellissa. En pidä epätietoisuudesta, enkä varsinkaan siitä että matkustuspäivänä joutuisin säätämään vielä jotain hostellivarausta.

Pian katsellaan taas näitä maisemia

Vaikka periaatteessa viihdyn vaatimattomammissakin asuinolosuhteissa, vuokratalon ilmapiiri voi pahimmassa tapauksessa pilata koko harjoittelusyksyn. Vuokraemäntä nimittäin vaikuttaa hieman nipolta. Uskoakseni pohjoismaalainen mentaliteettini kuitenkin auttaa minua elämään sovussa hänen ja muiden vuokralaisten kanssa. Parhaimmassa tapauksessa ilmapiiri onkin niin mukava, että voin palata kotiin innosta puhkuen ja mukanani repullinen mukavia muistoja.

Ensimmäinen viikonloppu Luxissa on myös vielä epämiellyttävää sumua. Itsepähän halusin mennä paikan päälle jo pari päivää ennen töiden alkua. Ensimmäiseksi tehtäväkseni otankin siis lähimmän ruokakaupan etsimisen sekä ympäristöön tutustumisen. Pari päivää mennee kevyesti niinkin. Ensimmäisestä työpäivästä lähtien olenkin sitten jo tekemisissä suomalaisten kanssa, joten henkinen kotiutuminen alkaa varmaan vauhdilla.