Kauhujen talo ja muuta mukavaa

Casemates

Perjantai-illan kunniaksi olimme päättäneet mennä katsastamaan uusimman James Bondin. Ensi-iltaryntäyksen vuoksi emme kuitenkaan enää ehtineet saada paikkoja alkuperäiskieliseen versioon. Saksaksi dupattuun olisi ollut vielä yli 100 paikkaa ja ranskankieliseen yli 200 tyhjää paikkaa. Ostimme Bond-liput siis lauantai-illaksi ja perjantai-illan rainaksi valitsimme alkuperäiskielisen Asterixin ja Obelixin Britanniassa.

Oikein mukava ja hauska elokuvahan se olikin. Hankaluuksia tosin vaikeutti britannialaisten liitoitellun voimakas ranskan aksentti. Jopa englantia äidinkielenään puhuva harjoittelijakollegamme oli vähällä tippua kyydistä, sillä aksentti oli todella vaikea ymmärtää. Ärsytystä aiheutti myös 3D-leffan tuoma lisähinta: 3D-laseista kun piti pulittaa erikseen vielä lipun hinnan lisäksi, joka oli jo valmiiksi korkeampi kuin normaaleihin elokuviin. Toisaalta lasit sai pitää itsellään, ja säästää siten myöhemmissä näytöksissä.

Lauantaipäivälle olikin sitten suunnitelmissa mielenkiintoista paikallisohjelmaa. Luxemburgin "isoin" nähtävyys on Bock tai Casemates-nimeä kantava linnoitusraunio, käytännössä siis kallionsisäinen vanhoja ampuma-aukkoja sisältävä pimeä sokkelikko aivan keskustan tuntumassa. Tarinan mukaan juuri tuolta paikalta Luxemburgin kaupunki on lähtenyt syntymään. 1800-luvulla linnoitus kuitenkin määrättiin purettavaksi, joten jäljellä on tosissaan vain rauniot. Mutta kyllä sielläkin hyytävän kylmästä säästä huolimatta muutaman hetken vietti. Sisäänpääsy kustanti 3 euroa. Pientä sokkeloa olikin melko paljon, ja ahtaat ja pitkät kierroportaat saivatkin paikat lämpenemään mukavasti. (Huomautettakoon, että ulkolämpötila oli noin 3 astetta ja että minulla oli housujen alla legginsit, villapaita ja kahdet hanskat!) Pakkohan sinne oli mennä, sillä Casemates on tänä viikonloppuna viimeistä kertaa auki tänä vuonna...

Näkymä Kirchbergille

Ruokakaupan kautta käytyämme otimme bussin yhteen Luxemburg cityn ulkopuolella sijaitsevaan kylään nimeltä Bridel. Ruotsalainen käännösharjoittelija asuu siellä vähintään erikoisissa olosuhteissa. Paikka oli ihanteellinen; metsää ja rauhaa ympärillä, upeita taloja, mukava etäisyys keskustaan. Mutta talon vuokraemäntä vain on hieman pikkutarkka. Tai sitten vain vanha. Mutta joka tapauksessa talo, jossa ruotsalaisen kollegamme lisäksi on vuokralla neljä muutakin vuokralaista, on hieman ränsistynyt ja täynnä vuokraemännän jättämiä muistilappuja. Lapuissa on käskyjä ja kehoituksia, joilla emäntä pyrkii pitämään vuokralaiset kurissa ja talon kunnossa. Tunnelma oli aavemainen, kun astuimme sisään hulppeaan aulaan ja laitoimme myöhäistä lounasta hyvin askeettisessa keittiössä.

Utopolis

Bridelin aavetalosta palasimme Kirchbergillä sijaitsevalle Utopolis-elokuvateatterille, ja jonotimme satojen muiden kanssa saliin, sillä täällä päin ei ilmeisesti tunneta paikkanumerointia. Samat mainokset kuin eilisen leffan alussa, ja sitten... Bond oli oikein nautittava kokemus.