Viikonloppu turistina

Toinen viikonloppu Luxemburgissa meni oikein rattoisasti maahan ja muihin harjoittelijoihin tutustuen.

Foyer Européenissa oli taidetta ja paljon ihmisiä

Työpäivä loppui perjantaina jo tosissaan klo 13, jonka jälkeen kävimme vielä syömässä ruokalassa. Illalla suunnitelmissa oli mennä elokuviin, mutta koska emme olleet täysin selvillä elokuvateatterin sijainnista, leffat jäi näkemättä, mutta päädyimmekin taidenäyttelyyn. Foyer Européen on EU-instituuttien työntekijöiden yhteinen illanviettopaikka (tokihan sinne saa muitakin tulla). Perjantai-iltana paikalle löydettyämme saimme iloksemme havaita, että siellä oli näyttelyavajaiset shamppanja- ja pikkusuolaisine tarjoiluineen. Tila oli kovin pieni, joten siellä tuli kuuma. Niinpä siirryimme kerrosta alemmas Foyerin baariin.

Myöhemmin perjantai-iltana oli suunnitelmissa tavata porukan kanssa rautatieasemalla, josta eräs vanhempi (siis jatkosopimuksella oleva) harjoittelija ohjasi meidät aseman lähikorttelissa sijaitsevalle baarikeskittymälle. Kyllä siellä yhden juoman kärsi nautiskella (ei muuten paljon mittaillut rommin määrää rommikolaani), ja oli kiva nähdä mahdollisia illanviettopaikkoja tuleville viikonlopuille, mutta otinkin bussin kotiin jo ennen puolta yötä. Se taisikin olla viimeinen "normaali" linja sille illalla, minkä jälkeen olisi pitänyt etsiytyä yölinjalle, minkä olin tietenkin tarkistanut jo etukäteen.

Luxemburgin Notre Dame

Lauantaille oli sovittuna puoliltapäivin tapaaminen jälleen keskustassa, missä oli tarkoitus tehdä pieni kaupunkikierros ja käydä lounaalla. Kierros oli hyvin pitkälti sama kuin minkä olin tehnyt juuri viikko sitten lauantaina. Tässä kaupungissa kun ei yksinkertaisesti vain ole kovin paljon nähtävää. Lounaspaikaksi valitsimme kuitenkin Banana'sin, missä hinta-laatu-suhde oli oikeinkin kohdallaan. Vatsansa sai täpötäyteen, mutta pitihän kaupungilta napata vielä herkullinen vohveliannos jälkiruoaksi. Loppupäivänä ei sitten paljon tarvinnutkaan syödä. Pesaisin pyykkiä ja rentouduin illan kotosalla.

 

Vianden ja Château de Vianden

Victor Hugoa esittävä patsas Maison V.H.:ssa

Sunnuntaina lähdimmekin sitten jo Viandeen, pikkukylään aivan Saksan rajalle. Juna-bussi-yhdistelmällä 7-henkinen seurueemme matkusti superedullisesti, sillä 5 hengelle ryhmälippu maksoi vain 6 euroa. Viandessa tutustuimme kuuluisaan linnaan, jossa ruhtinassukukin on aikoinaan majaillut ja jonne pääsi tuolihissiä pitkin. Hissi maksoi yhteen suuntaan muutaman euron, linnaan aikuisilta kuusi euroa. Kävimme myös syömässä varsin erikoisessa ravintolassa, joka oli ainakin aikaisemmin toiminut elokuvateatterina, sekä vielä viimeiseksi Maison Victor Hugossa. Tämä ranskalainen kirjailija-runoilija vieraili usein Luxemburgissa ja myös Viandessa, ja jostain syystä viandelaiset ovat omineet herran omakseen kuten moni muukin kaupunki Euroopassa. Hugolle oli omistettu niin oma museo, katu kuin hotelli-ravintolakin.

Kyllä maistuu uni tämän aktiivisen viikonlopun jälkeen! Energisenä uuteen työviikkoon.