Sekä eilen että tänään suoritimme hieman sosiaalista toimintaa menemällä muutamille työpäivän päätteeksi. Eilen seurana olivat muiden kielten käännösharjoittelijat, tänään pääsimme jutustelemaan kollegoidemme kanssa. Illalla kun pääsee vihdoin kämpilleen, voikin melkein suoraan painua nukkumaan.
Molempia iltoja yhdisti sekä sankka savun haju että omaan ammattialaani liittyvä keskustelu. Luxemburgissa saa polttaa baarissa, ja ihmiset hyödyntävät tätä erivapautta niin pitkään kuin vielä voivat. Tämä lysti loppuu tästäkin maasta kai joskus lähiaikoina, riippuu siitä, kuinka kauan paikalliset jaksavat vastustaa yleiseurooppalaista tendenssiä. Kannoin sitten savun hajua kämpillekin, saa nähdä, tottuuko siihen.
Paikalliset oluet ovat kuitenkin hyviä ja halpoja. Lisäksi pidän
paikallisessa juomakulttuurissa siitä, että juomien kanssa pöytään
tuodaan aina myös jotain naposteltavaa. Eilisessä brittipubissa tarjolla oli sipsejä, tänään hienossa hotellin sikariloungessa taasen cocktail-tikkuja viiriäisenmunineen, juustoineen ja oliiveineen!
Varsinkin tänään saimme kuulla pidempään talossa olleilta suomalaiskollegoiltamme, millaista käännösmaailma todella on ja millaista Luxemburgissa asuminen on. Vaikka heidän palkkansa ovatkin suomalaiseen tasoon verrattuna melko korkeat, palkat eivät todellakaan vastaa tämän maan elintasokustannuksia: asunnon ostamisesta on aivan turha uneksia. Eilen keskustelin ruotsalaisen harjoittelijan kanssa taas ruotsalaisista käännösmarkkinoista, jotka ovatkin hyvin samanlaiset suomalaisen hintojen-poljenta-kulttuurin kanssa. Uraansa saa siis miettiä oikein urakalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti