Sananen luxemburgilaisista

Viime viikolla töihin saapuessani minulle tarjottiin heti bussista ulos astuttuani varsin mielenkiintoinen aikakauslehti. Lehden nimi on "Delano - understanding Luxembourg", ja se sisältää englanninkielisiä artikkeleita vähän kaikista elämän eri aspekteista Luxemburgissa. On kulttuuria, bisnestä, matkailua, ympäristöä ja ajankohtaisia aiheita.

Lehden yhtenä pääaiheista oli luonnollisesti viikon päästä järjestettävät suurruhtinaalliset häät. Häihin liittyen maassa on pienimuotoisesti hohkattu tulevan suurruhtinattaren, belgialaissyntyisen kreivitär Stéphanien erikoisoikeudesta saada Luxemburgin kansalaisuus naimakaupan myötä. Häntä varten jouduttiin luomaan lakimuutos, sillä avioliiton myötä automaattisesti myönnettävä kansalaisuus ei ollut enää voimassa nykyisessä laissa.

Uusi kansalaisuuslaki astui voimaan 2008. Kriteerit kansalaisuuden saamiseksi kiristyivät hieman aiempaan verrattuna, mutta toisin kuin muilta hakijoilta, Stéphanielta ei vaadita esimerkiksi 7 vuoden yhtäjaksoista asumista Luxemburgissa, kansalaisuuskursseille osallistumista eikä kielikokeen suorittamista. Aiemmin hakukriteerinä oli 5 vuoden oleskelu, eikä kielikoetta vaadittu. Kielivaatimusta onkin arvosteltu, sillä maassa on kolme virallista kieltä. Lakia tullaankin luultavasti jossain vaiheessa jälleen löyhentämään, jottei maasta tule täysin ulkomaalaisten valloittama.

Ulkomaan kansalaisten osuus koko Luxemburgin väestöstä on tätä nykyä huikeat 43 prosenttia - pääkaupungissa jopa reilusti yli 50 prosenttia. Erikoista tässä on, että suuri osa näistä ulkomaalaisista ei suinkaan ole mitä tahansa maahanmuuttajia, vaan muita EU-maiden asukkeja ja usein jopa pitkäaikaisia sellaisia. Uuden kaksoiskansalaisuuslain myötä luxemburgilaisten lukumäärä ei kuitenkaan ole juuri kasvanut, sillä maassa pitkään asuneilla ei juurikaan ole mielenkiintoa hakea maan kansalaisuutta. Tämä johtuu tietenkin siitä, etteivät heidän oikeutensa siitä juurikaan paranisi, sillä muun EU-maan kansalaisina heillä on jo lähes samat oikeudet ja velvollisuudet kuin Luxemburgin kansalaisillakin. Ainoa ero on, että he eivät saa äänestää maan parlamenttivaaleissa - voi voi.

Samaisen Delano-lehden artikkelissa pohdittiin vielä, mitä luxemburgilaisuus oikein merkitsee. Vaiherikkaan ja monikulttuurisen historiansa takia tämä ei ole täysin yksiselitteinen asia. Maa on ollut milloin minkäkin valtion ja kulttuurin vaikutuksen alaisena. Nykyään maata hallitsevat ympäri Eurooppaa tulevat eurokraatit. Moni heistä on asunut maassa suuren osan elämästään ja hankkinut myös lapsia täällä. Nämä lapset, jotka ovat syntyneet ja oppineet puhumaan kaikkia maan virallisia kieliä, ei välttämättä ole kiinteitä juuria vanhempiensa kotimaahan/kotimaihin. He ovatkin ehkä juuri niitä varsinaisia luxemburgilaisia - kaikessa monikulttuurisuudessaan.