Asuntoa Luxemburgista hakiessani kriteereinäni olivat ensinnäkin hyvä sijainti, toisekseen kohtuullinen hinta. Muistaakseni valitsemaani taloa oli oikein kehuttukin, mutta tilanteethan muuttuvat ja enkä missään nimessä voi kehua asuinpaikkaani enää tuleville harjoittelijoille.
Kaikki on ulkopuolin erinomaisesti: talo on siisti, huippupaikalla puiston ja hyvien liikenneyhteyksien äärellä, pesukonetta ja keittiötä saa käyttää, lakanatkin pestään talon puolesta. Vuokrahinta on melko asiallinen. Ilmapiiri ei kuitenkaan ole kehuttava.
Aluksi ajattelin, että vuokraemäntäni on vain hieman ylisosiaalinen. Taustalta on kuitenkin sittemmin löytynyt vakavia oireita. Kyse on henkisesti rikkinäisestä ihmisestä, jolla on ongelmia perhesuhteidensa kanssa. Kaikki juontaa juurensa Emännän narsistiseen ex-aviomieheen. Vuosia sitten tapahtunut ero ajoi Emännän pitkään sairauskierteeseen. Sanomattakin on selvää, että myös perheen kolme lasta ovat tästä kärsineet. Kuitenkin vasta tästä syksystä alkaen nuorimmainen, 16-vuotias poika, on alkanut käyttäytyä harvinaisen huonosti ja aggressiivisesti äitiään kohtaan. On ollut kaikenlaista huutelua, ärjähtelyä ja tavaroiden viskomista. Ja tämähän on Emännän mukaan tietenkin pelkästään ranskalaisen narsisti-isän syytä; hän kun yrittää kääntää lapset äitiä vastaan.
Perhekriisin sivustaseuraamisen lisäksi Emäntä on aiheuttanut minulle ja erityisesti toiselle talossa majailevalle vuokralaiselle päänvaivaa aiheesta jos toisesta. Kaikesta huomaa, että hän on hyvin yksinäinen ja tulossa vanhaksi ja pelokkaaksi ihmisraunioksi. Emme tienneet takuuvuokraa maksaessamme, että vuokrahintaan kuuluisi myös sosiaalityöntekijänä, muuttomiehenä, lääkärinä, kielitieteilijänä ja avioero- ja sopimusjuristina toimiminen.
Olen saanut vastailla kuuroille korville muun muassa kysymyksiin, jotka koskevat suomen kielisukulaisuutta venäjän kanssa, omaa ruotsin/norjan kielen ymmärtämisen taitoani, Skandinavian sääoloja, pyykinpesuaineen valintaa, ruoanlaittoa, vuokrasopimusten kirjoittamista ja Luxemburgin asukkaaksi rekisteröitymistä. Olenpa saanut myös ilmaista mielipiteeni siitä, pitäisikö perheen pojan huoneen sijaintia vaihtaa, pitäisikö Emännän muuttaa takaisin Norjaan, pitäisikö Emännän mennä lääkäriin vatsakipujen vuoksi, pitäisikö Emännän vuokrata huone yli 34-vuotiaalle harjoittelijalle vai ei...
Kaikkein rasittavinta näissä keskusteluissa on ollut se, että suhteellisen hyvästä englannin kielen taidostaan huolimatta Emäntä ei tunnu ymmärtävän minun sanomisiani. Ikinä. Helpoimmalla pääsen, kun nyökkäilen vain ja myötäilen hänen sanomisiaan. Jos jostain innostun selittämään, saan kertoa asiasta juurta jaksaen, kaikkeen kun tulee kuitenkin vastakysymyksiä "Miksi?" tai "Miten?". En minä vaan tiedä, ja vaikka tietäisinkin, minulla on jo kiire bussiin! Ranskaa en toisaalta halua hänen kanssaan käyttää, jotta saan edes hieman henkistä etäisyyttä. Toisin on alakerrassa asustelevalla belgialaisella miehellä.
Kaiken kaikkiaan on ollut henkisesti hyvin raskasta asua tässä talossa. Pintapuolisesta mukavuudestaan huolimatta en vain tule toimeen Emännän kanssa. Kotiin on ihana palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti