Sivut

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Makuja maailmalta ja hieman luntakin


Bazar international Luxembourg
Sääennustukset pitivät paikkansa ja aamu alkoi valkoisena. Nurmikot ja katot olivat saaneet lumipeitteen. Kuvaa en kuitenkaan jaksanut tästä ihmeestä ottaa, vaan tyydyin naureskelemaan täkäläisten lumi- ja pakkaskäsityksille. Suolaa oli levitelty kadut täyteen, vaikka eihän lämpimällä asfaltille mitään lunta jäänytkään. Lumesta ei ollut enää tietoakaan iltapäivään mennessä edes nurmikoilla. Hetken ajan se aamulla kuitenkin hieman piristi mieltä, mutta vain pienen hetken. Suomessa on kuitenkin nyt monin paikoin puoli metriä lunta ja lisää tulossa.

Kotoiluviikonloppu sai kuitenkin jatkoa leppoisalle lauantaille, kun tapasimme sunnuntaina kavereiden kanssa Luxemburgin International Bazarilla kaupungin laidalla messukeskuksessa. Nimensä mukaisesti näytteilleasettelijat edustivat lähes kaikkia maailman kansallisuuksia. Skandinaaveilla oli yhteiskoju, samoin kuin Baltian mailla, mutta muutoin standejä oli monista isoista maista maailman joka kolkasta.

Tarjolla oli käsitöitä, matkamuistoja ja muuta härpäkettä, mutta basaari oli ennen kaikkea makumatka. Kollegat suomen osastolla suosittelivat menemään syömään tuonne, ja näinhän me teimme. Alkupalat yhdestä kojusta, pääruoka ja juoma jostain muualta, ja makeaa jälkiruokaa vielä muutamasta maasta. Hintaa tuli lounaalle jonkun verran liikaa ruoan laatuun nähden, mutta kyseessä onkin hyväntekeväisyystapahtuma, jonka tuotosta ainakin osa menee kansainvälisiin hyväntekeväisyyskampanjoihin. Sisäänpääsy ei maksanut mitään, joten kyllähän tuolla mukavasti sunnuntaipäivän vietti. Tänään myös bussiliikenne oli kaupungissa ilmaista - kaupatkin saivat erityisluvan olla tänään auki.

Iltapäivällä oli tiedossa myös toinen ilmaisohjelma, nimittäin Luxemburgin konserttitalossa Philharmonialla oli avoimien ovien konserttipäivä. Klassisia musiikkiesityksiä oli pitkin päivää, mutta minä halusin nähdä lähinnä vain itse rakennuksen sisältäpäin, sitä kun on tullut ihasteltua jo pitkään vain ulkoapäin. Sisällä käydessämme aulassa oli iso ryhmä puhallinsoittimia soittamassa. Ja vanhojen lelupianojen kokoelma oli söötti myöskin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti