Vuosi 2012 täynnä jäähyväisiä

Tampereella juuri hyvästelin työyhteisöä, nyt jouduin hyvästelykierrokselle Luxissa.

Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen tutustunut yli 50 uuteen ihmiseen. Käytännössä uusia tuttavuuksia oli noin 100. Ja nyt näistä kymmenistä ihmisistä jokainen on lähdössä eri aikaan eri paikkaan. On pakko hyvästellä ajoissa, sillä ei ole varmaa, milloin näkee seuraavan kerran.

Muiden harjoittelijoiden lisäksi hyvästelimme moneen otteeseen myös suomen yksikön työntekijöitä. Ymmärsin, että me olimme tällä kertaa hyvin sosiaalisia harjoittelijoiksi. Eikä siihen paljon muuta tarvittu kuin taukotilassa käyminen. Joskus kun kuulemma on harjoittelijoita, joita ei juuri näe eikä kuule.


En ole hyvästelijäihminen. Minun on vaikea olla surullinen lähdöstäni, koska kotona tuntuu olevan edes hitunen vakautta ja tuttuja piirejä, mitä täällä ei ole. Oli vaikea saada otetta mistään. Ihmiset ympärillä ja työt ovat vaihtuneet minulla nyt muutamaan otteeseen vuoden sisällä, mutta Joensuu sentään pysyy samana: odotettavissa on jouluiset tulipalopakkaset, pakastin täynnä karjalanpiirakoita ja kesän marjoja.

Luxemburgin joulumarkkinat

Toisaalta en myöskään osaa iloita lähdöstä täysin palkein, sillä tulevaisuus ei ole millään muotoa taattua. Tämäkään hieno työkokemus ei ole tae vakaasta ja mukavasta työpaikasta. Onneksi muitakin etuja on: jäi tästä hieman taskurahaa yli, uusia kontakteja, käännöskokemusta ja matkakokemuksia.

Päällimmäisenä tunteena näiden kolmen kuukauden jälkeen on tyhjyys ja väsymys. Tarvitsen selvästi parin viikon loman selvitelläkseni ajatuksiani ja ottaakseni uuden suunnan. En oikeastaan edes muista, teinkö paljon töitä vai en. Ainakaan se ei tunnu siltä. Enemmänkin olisi voinut tehdä.

Työharjoittelua pohdiskelin myös yksikköön jätettävässä työharjoitteluraportissa. Valitettavaa on, etten ollut kaikilta osin täysin tyytyväinen harjoittelun antiin. Kun vaihtaa nopeasti paikkaa harjoittelusta toiseen, työttömyydestä töihin ja takaisin ja kaikesta olisi opittava jotain syvällistä, ajatukset helposti ajatuvat negatiivisille urille "tämän olisi voinut tehdä paremmin, tässä on vielä kehitettävää". Hieman kaduttaa, että harjoitteluraportiin tuli kirjoitettua niin negatiivisia asioita, rakentavassa mielessä tietenkin. Olisin kuitenkin voinut myös kiitellä huikean mukavasta työilmapiiristä, monipuolisesta työnkuvasta ja leppoisasta työrytmistä. "Tässä onnistuin hyvin", "tämä opetti minulle uutta". Nämä ovat toki kaikki asioita, joihin harjoittelijan omat kyvyt ja asenne vaikuttavat ratkaisevasti. Suurimmalta osilta olin harjoitteluun kuitenkin tyytyväinen, ja se pitäisi pitää mielessä. Mielestäni olin oikea ihminen oikeassa paikassa.

Onneksi on pian aika heittää jäähyväiset tällekin vuodelle ja katsella, mitä tuleva tuo tullessaan. Viikonloppuna olen palaamassa kotiin melko leppoisalla mielellä, mutta eivätköhän tulevaisuudenahdistus ja kotonaolemisentuska vielä ehdi tammikuussa jälleen iskeä.