Frankfurtin kautta kotiin

Frankfurt

Paluumatka Luxemburgista Frankfurtin kautta takaisin Suomen kamaralle sujui ongelmitta. Viimeisiä päiviä leimasi tosin malttamaton odottaminen. Piti keksimällä keksiä tekemistä tai sitten vain maata sängyllä odottamassa lähtöä. Lopulta hyppäsin bussiin ja karautin vielä yhteen merkittävään EU-kaupunkiin, Frankfurtiin, jossa yövyin aivan rautatieaseman vieressä sijaitsevassa hostellissa. Huonetovereina minulla oli jälleen kuusi miestä, tällä kertaa hollantilaisia. Illan kuljeksin kaupungilla. Taisinpa hetkeksi jopa eksyäkin, kun ilman karttaa kuljeksin pimeillä kaduilla. Frankfurtikaan ei onneksi ole järjettömän iso kaupunki, ja pilvenpiirtäjistä
oli hyvä ottaa suuntaa!

Kaksi päivää 28-kiloista laukkua ja 10-kiloista kassia perässä vedettyäni ja olalla kannettuani lihakset runnottuina ja vatsa kurnien nälästä laskeuduin Joensuun lentoasemalle raikkaaseen -24 asteen pakkaseen. Olivat viikolla lupailleet kylmempääkin, joten varauduin pitämällä kaikki lämpimimmät vaatteet käsimatkatavaroissa - eivät ne olisi matkalaukkuun enää mahtuneetkaan. Poikaystävä toi asemalle vastaan tullessaan pyynnöstäni pienen paketin karjalanpiirakoita ensinälkään.

Kyllä oli kummallinen tunne palata kotiin. Ihan kuin en olisi missään ollutkaan. Viimeisen kolmen kuukauden muistot ovat kuin kadonneet. En esimerkiksi yhtään muista lähtöpäivää, menomatkaa tai ensimmäisiä työviikkoja. Kyllä ne jostain muistin syövereistä kaivelemalla löytyvät, kyse ei siis ole orastavasta dementiasta, mutta jotenkin ne muistot tuntuvat merkityksettömiltä.

Kotiin oli myös erikoista palata sikälikin, että viimekertaisten kotiinpaluiden kaltaista kulttuurishokkia ei ollut tiedossakaan. Kotiin oli niin mukava palata, että oikein hermon päälle otti kuulla paluukoneessa vieraita kieliä. Ajattelin, että kun Suomeen kerran tullaan, haluan kuulla vain suomea. Suomalaisella työyhteisöllä oli siis oma vaikutuksensa minuun: olo ei ollut niin pöllämystynyt suomenkieliselle alueelle tupsahtaessa.

Näemmä kaikkeen tottuu, myös jatkuvaan ulkomailla asusteluun. Vielä kun osaisi olla kotonaan Suomessa.