Ei mitään riskiryhmää

Lehdissä on kirjoiteltu viime aikoina, että kovinkaan moni suomalainen ei tänä talvena ota influenssarokotusta. Ei sitä kaikille ilmaiseksi jaetakaan, mutta edes riskiryhmään kuuluvat eivät nykyään suostu sitä ottamaan. Ei sillä, että minä rokotteen muka haluaisin ottaa, mutta jos riskiryhmään kuuluisin, saattaisi mielipiteeni muuttua. Yhteiskunnan vähäosaisista pidetään oikein porukalla huolta. Entäpä ne, jotka tarvitsisivat apua, mutta eivät ole päälipuolin sen tarpeessa tai eivät osaa sitä pyytää?

Niin kuin en terveyteni kannalta, en työkykynikään kannalta kuulu mihinkään riskiryhmään. En ole syrjäytynyt, koulusta pudonnut nuori tai parhaimmat vuoteni nähnyt perheenäiti. En ole selkävaivainen pitkäaikaistyötön enkä oikeastaan edes sekapätkätyöläinen. Koska olen korkeasti koulutettu, vasta hiljattain valmistunut, kielitaitoinen, täysijärkinen, terve, nuori ja minulla on jo hieman monipuolista työkokemusta, en ole viranomaisten silmissä mitenkään erikoinen.

Ehkä muutan sinne missä palmupuut kasvavat

TE-toimiston setäkin oli kovin luottavaisen oloinen, ei merkinnyt toimenpidesuunnitelmaan muuta kuin "itsenäistä työnhakua" ja seuraavan asioimiskerran vasta maaliskuun loppuun. Toivotteli hän kuitenkin onnea työnhakuun vielä ennen kuin luikahdin ulos toimistosta takaisin oikeaan maailmaan. Käytännössähän minun pitäisi olla jo töissä. Mutta näin ei ole.

On oikeastaan hieman ihmeellistä, ettei minulla ole töitä. Niitäkin aloja on, joissa nuoret tullaan hakemaan töihin jo koulun penkistä. Minun alani ei ole sellainen, vaan joudun tekemään työtä sen eteen, että saan tehdä itselleni mieluista työtä. Ehkä se on sen arvoista. Onnekseni minua ei töihin vedä se iänikuinen kysymys toimeentulosta, vaan voin aivan hyvin myös hieman odotella sivustaseuraten, kuinka työmarkkinat kehittyvät ja napata itselleni sitten sen sopivimman paikan. Näin toivon, mutta todellisuus voikin olla sitten jotain muuta. Katsellaan.