Edellisissä blogipäivityksissä päivittelin uutta työpaikkaani jo tulopoliittisesta näkökulmasta. Työhön liittyy kuitenkin myös muita jännitteitä, sillä se ei täysin vastaa koulutustani eikä sillä siis suoranaisesti ole mitään tekemistä kääntämisen tai edes vieraiden kielten kanssa. Vai onko sittenkin? Asiat ovat valoisampia, kun niitä tarkastelee hieman avoimemmin silmin.
Olen pitkään haaveillut siististä sisätyöstä mukavassa toimistoilmapiirissä. Unelmatyöhöni kuuluisi sopivassa määrin suorittavaa ja rutiininomaista, helppoa tekemistä mutta myös sosiaalista kanssakäymistä joko työkavereiden tai asiakkaiden kanssa. Työ saisi tuoda päivittäin jotain uusia opittavia asioita tai muita haasteita, jotka tekisivät jokaisesta päivästä elämisen arvoisen. Uskoakseni nämä asiat toteutuvat tulevalla työpaikallani, joten uskon viihtyväni työssä.
Varmaksi ei voi tietenkään vielä sanoa, tulenko viihtymään hyvin vai vain kohtalaisesti. Tokihan työn tuomat haasteet voivat osoittautua liian isoksi palaksi nieltäväksi. Entä jos en olekaan tarpeeksi hyvä, opi tarpeeksi nopeasti tai jos selkäni ei kestä näyttöpäätteen ääressä istumista tai pääni jatkuvaa monotonista toistoa? Entä jos työilmapiiri ei ole joustava ja työkavereistakaan ei saa otetta?
Kysymyksiä on monia, mutta vastauksia alkaa tulla vasta hiljalleen. Ehkä kyse on vain lievästä jännityksestä. Turhaan tässä varmasti hermoilen, hyvin olen tähänkin asti pärjännyt ja aina sopeutunut vallitseviin olosuhteisiin. Yritän tsempata itseäni tulevaa työtä varten, sillä onhan tämä kuitenkin iso edistysaskel minulle ja haluan todella viihtyä tuolla ja pitkään. Kyllä uusien asioiden edellä saa aina vähän jännittääkin!
Mutta eikö vain ole pelottava ajatus, että tiedossa ei ole lomaa ennen kuin vasta ensi vuonna? Ei edes kesällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti