Vaan onpa palkkiokin yhteensä yli 30 tuntia työstetylle projektille melkoisen hyvä. Mitä vähemmän tuhlattuja työtunteja, sitä korkeampi on tietenkin tuntipalkka, koska urakan summa määritellään sanamäärän mukaan! Palkka voisi toki olla parempikin, kun otetaan huomioon työn kiireellisyys, vaikeustaso - ja vaikka itse sanonkin, tulihan tuosta laadultaankin kyllä aika loistokasta luritusta!
Täydellinen tuotokseni ei tietenkään ole, eikä se sitä voisi olla, kun kääntäjänä on ihminen. Eikä se täydellinen olisi, vaikka kääntäjänä olisi kone, sillä silloinhan se vasta kaukana täydellisestä olisikin!
Kyllä minä tästä oikein nautin. Ranskan kieli on kuitenkin loppujen lopuksi melko helppo työkumppani. Haastava, mutta silti kesytettävissä - toisin kuin vanha vihollisensa englanti. Ja ai, että suomen kieli on sitten notkea! Kun suomentaja pääsee vauhtiin, kukkasia puhkeaa helposti kohtaan jos toiseenkin. Järkevällä työstämisellä ja raa'alla kädellä suoritetulla kuokkimisella saadaan pahimmat rönsyliljat kuitenkin lopulta kitkettyä ja kaikki istutukset istuvat sulassa sovussa tuossa sanojen kukkamaassa.Kuvassa: Kotitoimistoni ikkunalaudalla kasvaa vain viherkasveja; ainoat kukkaset tässä huushollissa ovat käännöskukkasia! Näinä muutamana tämän viikon päivänä olenkin nautiskellut kauniista aurinkoisista päivistä lähinnä ikkunan läpi tuijotellen. Tarkkasilmäinen lukija huomaa myös kääntäjän kevyen työvarustuksen: läppärin lisäksi ei tarvitakaan kuin kalenteri, pari paperista sanakirjaa (viimeinen oljenkorsi), kynä, hieman paperia ja laskin (palkan, sanamäärien yms. laskuun!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti